Mahtavaa viihdettä! Kari Hotakaisen menestysromaaniin perustuva Veikko Aaltosen ohjaustyö pystyy tuomaan hyvin sen saman sanoman esille kuin kirjakin nykyajan vaietusta totuudesta: myös meitä miehiä pahoinpidellään.
Matti Virtanen on varastomies ja sieltä tylsemmästä päästä. Hän on joutunut opettelemaan trukinkuljettamisen lisäksi kaikki kodin askareet: tekemään ruokaa, siivoamaan, lukemaan kakaralle kymmenet kerrat saman iltasadun joka päivä ja mikä tärkeintä, miellyttämään vaimoaan sanan jokaisessa merkityksessä. Mutta miksei se riitä?
Kerran, ihan tavallisena myöhäisenä iltana koti-isä Matti oli tehnyt taas ruokaa, tällä kertaa hän oli kokeillut uutta kastikettakin. Sitten jotain täysin odottamatonta ja epäreilua tapahtuu, nimittäin matin vaimo vaan menettää totaalisesti malttinsa. Hänen ei ole päivääkään tarvinnut tehdä kotonaan töitä, eikä hän siksi tiedä mitä kaikkea helvettiä se pitääkään sisällään. Matille viimeinen isku on, kun Helena, hänen vaimonsa sanoo, ettei Matti ole enää mies. Matti tekee sen ainoan asian todistaakseen miehisyytensä, jotain jonka jokainen mies osaa tehdä, jotkut vain sitä. Hän lyö, vuosien patoumat kasautuvat siihen yhteen lyöntiin, vain yhteen. Helena lähtee heidän yhteisen tyttärensä kanssa pois ja jättää Matin yksin, ensimmäistä kertaa moniin vuosiin. Matista on tullut kotirintamamies, sotilas, jonka kuuluu voittaa lähes Viipurin valtausta vastaava taistelu: perheidyllin säilyttäminen.
Jatko onkin sitten historiaa. Matin hidas sekoaminen on kuvattu ällistyttävän kouriintuntuvalla tavalla ja tarinan sairas sympaattisuus saa miettimään, voisiko omasta elämästä tulla samanlaista. Kuvaus on toteutettu isobudjettisen indie-elokuvan tyylillä; vähän jalustaa ja sitäkin enemmän käsivaraa. Juoksuhaudantiessä on nähtävissä samoja hyviä piirteitä kuin Nousukaudessa, ja lopputulos onkin leikkisän vakava sopivassa mittasuhteessa.
Näyttelijäsuoritukset ovat juuri sellaisia kuin pitää, Eero Aho etenkin yllätti positiivisesti ensimmäisessä kokopitkän elokuvan pääosassa. Liekö Aho saanut roolinsa myös osaksi vuoden 2003 isänpäivän ansiosta, jolloin hän ansiokkaasti tulkitsi juuri samaista Juoksuhaudantien Matti Virtasta televisiossa. Tiina Lymin työskentely on tasaisen hyvää ja Kari Väänänen lipevänä asuntokauppiaana toimii rasvatun salaman lailla.
Yksi asia vaatii vielä kunniamaininnan, nimittäin product placement. Erityisesti elokuvan ilmeisen näkyvimmän sponsorin, Kiinteistömaailman, häivytys elokuvaan arkisena asiana toimii sekin loistavasti, eikä hypi häiritsevästi silmille.
Menkää katsomaan tämä loistava elokuva, sillä jos nämä laadukkaat Suomi-filmit saavat tarpeeksi katsojie, on niitä odotettavissa lisääkin.
Poiminta
Genret: komedia
Kesto: 111 min
Ohjaaja: Veikko Aaltosen
Pääosissa: Eero Aho,Tiina Lymi,Ella Aho,Kari Väänänen
Valmistusmaa: Suomi
Valmistusvuosi: 2004