Perhosvaikutus

Vuoden yhdestä kiinnostavimmasta ja kovimmasta scifi-draamasta vastaa tällä kertaa ohjaaja-käsikirjoittaja-kaksikko Eric Bress ja J. Mackye Gruber, jotka ovat tuoneet esille enemmänkin 70’s Shown tähtenä tunnetun Ashton Kutcherin tähdittämän elokuvan, The Butterfly Effectin (suom. Perhosvaikutus). Seurauksia, seurauksien syitä ja niiden luonteen muuttamista käsittelevä elokuva onnistuu yhdistämään keskenään vakavan, viattoman rakkauden, kuin myös aina niin mielenkiintoisen aikamatkailun. Tuloksena on ihmiskohtaloita ja hyvää juonellisesti toimivaa kemiaa, joka vaikuttaa katsojaan loppua kohden mentäessä yhä enemmän solutasolla asti.

Elokuvan näyttelijät, jotka onnistuvat rooleissaan hyvin, ovat selvästi nousussa olevia mainioita näyttelijöitä. Pääroolissa tuskailee enemmänkin teini-idolina tunnettu Ashton Kutcher, joka ottaa ensimmäisen vakavasti otettavan roolinsa taidolla vastaan. Kutcher, joka näyttelee aikamatkailuun kykenevää Evania, parantaa suoritustaan loppua kohti kuin kiihdyttävä juna. Kutcher, jonka näyttelemä Evan on sisimmältään hyvää tarkoittava maailmanparantaja ja romantikko, joka haluaa ilmaista rohkeasti tunteensa, on roolissaan loistava. Evan, joka avaa oman Pandoran lippaansa, pystyy pitämään omat pirunsa kurissa, muttei kykene kestämään omantuntonsa syyllistämää mieltänsä ja niinpä Evan yrittää korjata aikamatkailunsa takia aiheutuneita tapahtumia. Hänen oman itsekkyytensä tuotokset vellovat erilaisina versioina pitkin uusia elämänlinjoja luoden aina tuskaa muille kuin Evanille itselleen. Omaa mieluista mini-universumia onkin yllättävän vaikea luoda, kuten Evanin oma isä, hullujen huoneen asukki sanoo:

You can’t play God son.

Elokuvan naispääosassa nähdään ehkä joillekin tuttu Amy Smart. Smart esittää Evanin suurta rakkautta, Kayleighia, joka asuu huonosti kohtelevan isänsä ja väkivaltaisen veljensä kanssa. Smartin näyttelemä Kayleigh on sisäänpäinsulkeutunut, rakkautta kaipaava pieni ja heikko tyttö, jonka ensirakkaus Evan on. Smartin monimuotoinen rooli kaipaisi enemmän ilmettä. Arasta ja ehkä vähän pelokkaasta tytöstä onkin kasvanut oudon oloinen nainen, joka tuntuu vieraalta. Kayleighiiin onkin miltei mahdoton sisäistyä, sillä hänestä ei saa minkäänlaista otetta.

Toisessa miespääosassa nähdään Elden Henson, joka on uusi nimi näissä ympyröissä. Mies tekee monimuotoisen ja upean roolin Lennynä, jonka mielenmaailmaa on lähes mahdoton kuvailla paljastamatta juonesta paloja. Hensonin näyttelemä Lenny on kuitenkin koko elokuvan kannalta erittäin tärkeä hahmo, jonka mielentiloja ja niiden kuvausta voi hyvillään katsoa: juron ulkokuoren alla on herkkä ihminen, johon lapsena, haavoittuvaisena, nähdyt asiat vaikuttavat melkoisesti.

Myöskään “nuorempia” Evaneita näytteleviä John Patrick Amedoria ja Logan Lermania ei missään tapauksessa voi sanoa Evanin hahmoa turmelevaksi näyttelijöiksi, sillä he onnistuvat rooleissaan mainiosti. Varsinkin nuoren Amedorin suoritus hipoo miltei täydellisyyttä, sillä hän hioo rooliinsa nuoresta iästä huolimatta särmää ja rauhallisuutta, jollaista moni kokenut kettu kaipailisi omiin elokuviinsa. Moisia kaipailuja eivät sen sijaan kaipaa nuorempien Lennyjen, Kayleighien ja Tommyjen esittäjät, jotka kaikki suoriutuvat rooleistaan melkoisella taidolla. Erityisesti mieleen jää Jesse Jamesin uskomattoman ärsyttävä -jopa pelottava- rooli väkivaltaisena Tommyna, joka purkaa kotitraumojaan läheisiinsä.

The Butterfly Effect on elokuva, jota ei hevillä unohda. Se ei ole tosin mikään Donnie Darko, mutta kuitenkin kyseessä on muistorikas ja koskettava elokuva, jollaista harvoin näkee. Siinä missä scifiin sekoitetut draamat sortuvat liikaan tehostemässäilyyn, niin Butterfly effect onnistuu. Paketti näyttää vain muutaman, hyvin tehdyn tehosteen ja siinä kaikki sitten onkin. Itse pääajatus kuitenkin säilyy näkymättömissä taustalla niin kauan kunnes se taas pomppaa esiin. Juonen pääpaino pyörii taasen Kutcherin näyttelemän Evanin ympärillä, joka yrittää tasapainotella oman itsekkyytensä -rakkautensa- ja läheisiensä kanssa. Lopputuloksena on rakkaudelta haiskahtava, ahdistava elokuva, joka alun kankeuden jälkeen alkaa soljua yhä jännittävämpään ja jännittävämpään suuntaan huipentuen loppua kohden melkein täydelliseksi elokuvaksi. The Butterfly Effect onkin kuin hiomaton timantti, joka kaipaisi vain pientä kiillotusta pinnalleen ollakseen korvaamattoman arvokas elokuva koko katsojakunnalle.