Hero

Hero kuuluu moderneihin itämaan ihmeisiin. Tähän luokittelisin Heron lisäksi 1991 valmistuneen Wong Fei-hungin (Once Upon a Time in China) sekä Ang Leen peräti 10 Oscar ehdokkuutta kahmineen ja neljä voittaneen Crouching Tiger, Hidden Dragonin. Minulle nämä kolme ovat hartaudella tehtyjä taideteoksia, joissa näkyy ehdoton rakkaus projektia kohtaan. Nykypäivänä nämä mandariini kieliset tekeleet alkavat olemaan ainoita pakopaikkoja ainaista patriotismia vastaan.

Hero kertoo Nimettömän (Jet Li) matkan aina ensimmäisestä kaksintaistelusta asti Qin kuninkaan (Daoming Chen) eteen. Kukaan ei saa astua kuningasta sataa metriä lähemmäksi, mutta matkaa voi lyhentää. Kuningas on ollut kolmen salamurhaajan uhattuna ja heidän surmaajansa saa todistetta vastaan tulla lähemmäksi kuningasta. Todisteena Nimetön kantaa mukanaan surmattujen salamurhaajien miekkoja. Hero alkaa lopusta, kun Nimetön saapuu palatsiin ja palautuu tästä aina taisteluihin, joita Nimetön on käynyt. Tarina muuttuu ajoittain, kun Qin kuningas sekoittaa Nimettömän tarinaa omilla faktoillansa.

Hero on aivan fantastisen upeaan ulkokuoren rinnalla erittäin pohtiva ja kauniita ajatuksia viljelevä elokuva. Näyttelijät ovat kerrassaan mainioita rooleissansa. Jokainen henkilöhahmo saa juuri oikean särmänsä näyttelijästään. Sinänsä Heron roolit eivät vaadi paljoa näyttelijöiltään (fyysisiä taitoja kylläkin), mutta minä en sitä katsele, kerran lopputulos on näin upea. Katsoessa ja punnitessa Jet Lin elokuvia, tulee vain yhteen johtopäätökseen: mies on luotu siellä tehtäviin elokuviin missä hän on syntynytkin. Hollywoodin teknorymistelyissä hänen potentiaalinsa on aivan hukkaanheitettyä. Fantasiatyylinen liitely ja miekka sopivat Jet Lille täydellisesti. Murtunut Miekka (Tony Leung Chiu Wai) on ehdottomasti elokuvan vahvin persoona. Hänen hiljaisen mahtava olemus ja viisaat sanat ovat kerrassaan täydelliset. Maggie Cheung Lentävänä Lumena, elämää kauniinpi Ziyi Zhang Kuuna, Donnie Yen Taivaana ja Daoming Chen Qin kuninkaana ovat erinomaisia paikoillansa. Jokaisessa hahmossa viehättää jokin omalla uniikilla tavallaan: Ziyi Zhangissa yksinkertaisesti hänen kauneutensa, Daoming Chenissä juuri julmalle hallitsijalle sopiva karismaattisuus.

Elokuva sekoittaa sopivasti, mietteliäitä sanoja, ylimaallisen hienoa taistelua ja idyllisiä maisemia, sekä kuorrutuksena rakkauden. Hahmot ovat linkitetty toisiinsa taitavasti, eikä kahden hahmon välinen rakkauskaan ole yhtään päälleliimattu, mikä on tullut valitettavaksi tavaksi rapakon toisella puolella. Ikävän hairahduksen Hero tekee turhan monimutkaistetussa rakenteessa. Pomppiminen taakse ja takaisin eteen on varsinkin tässä tarinassa ideana hyviä, mutta toteutus jäi hiomattomaksi. Voin myöntää, että välistä liipaisi hieman yli.

Hero on visuaalisesti upein ja kaunein elokuva mitä olen koskaan nähnyt. Pääosaan nousee värit niiden jakamat teemat. Joka taistelulla on oma värinsä, oma syvimpänsä, oma tarkoituksensa. Myös tahditus taisteluissa on tarkoin mietittyä, kaikki kameran takana tehty työ on tinkimättömän täydellistä. Suunnaton Kiinan armeija juosineen ja nuoliparvineen on lähestulkoon ennennäkemätöntä. Taistelut ovat fantasiatyyliin yliampuvia, mutta tämähän antaa luvan veden päällä liitämiselle ja veren punaisten puiden välissä hyppelemiselle, toisinsanoen kaikelle kauneudelle. Kun balettiin lisätään vielä Dun Tanin haikeat sävellykset, jotka nähtiin jo Crouching Tiger, Hidden Dragonissa, on vuosituhannen kaunein ooppera paketissa.

Hero on esteettinen, monia kuolemattomia fraaseja sisältävä, nahkansa alta syvällinen ja koskettava eepos.

-Kaikki taivaan alla.- Nameless