D-Tox

En ole sen tyypin katsoja, joka katsoo elokuvan ja pohjustaa koko katselutuokion hyödyttömiin ennakkoluuloihin. Näin ei kannata tehdä, koska mikään laki ei kiellä pitämästä hieman erityyppisistä elokuvista tai hieman samantyyppisistä elokuvista kuin joku muu. Kuulostanee hillittömältä puolustelulta nyt arvioitavaa elokuvaa, D-Toxia kohtaan, koska kaikki tietävät sen olevan suuren suuri megahyperfloppi. Väärin. Halusin vain selventää, että kyseinen elokuva sai tasavertaisen mahdollisuuden siinä missä kaikki muutkin katsomani elokuvat.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että D-Tox ei loista niinkään omaperäisyydellään vaan tunnelmallaan. Ei sitäkään tosin loistoksi voi kutsua. D-Tox on jotakuinkin ristisiitos The Bone Collector ja Copycat -elokuvista vedettynä jäätäviin olosuhteisiin. Edellämainitut elokuvat ovat sitä perus kahden tähden “mikään ei tunnu miltään” -luokan pöhköilyä. D-Tox lukeutuu siihen samaiseen kastiin, mutta täytyy sanoa, että sellainen elokuva, joka onnistuu herättämään jonkinlaisia jännityksen tunteita ei voi olla täysin mätä. Kuten ei D-Toxkaan.

Elokuva kertoo tarinan FBIssa työskentelevästä Jack Malloysta (Sylvester Stallone), joka yrittää etsiä sarjamurhaajaa. Löytäessään uuden ruumiin saa hän vihjeen, että hänen tuleva vaimonsa on seuraava kohde. Malloy ei saa häntä pelastettua ja ajautuu ryyppäämään ja menettää elämänhalunsa. Malloyn työkaveri Chuck (Charles S. Dutton) saa hänet kokeilemaan vierotuskliniikkaa, joka on tarkoitettu pelkästään poliiseille. Suuri lumimyrsky puhkeaa. Kaikki yhteydet menevät poikki ja he ovat yllättäen loukussa. Sitten alkaakin poliisien henkisesti rikkonainen ja harvalukuinen joukko kätevästi vähenemään. Se samainen sarjamurhaaja on seurannut Malloyta ja aikoo viimeistellä niinsanotun mestariteoksensa. Olipas takakansitekstin kuuloista.

Elokuvan score on vallan mainio ja kuvaus verraten erinomaista. Juoni on keskinkertaisen kevyt ja suurimmaksi osaksi ennalta-arvattavan typerä, mutta näinkin härskillä näyttelijäkaartilla siitä on saatu irti muutamia irtopisteitä. Ne irtsarit parantavat tätä ennalta lytättyä murhatrilleriä kummasti eivätkä ne laske sitä sinne kaikkein homeisimman paskan joukkoon. Oikeissa olosuhteissa (aineissa?) varsin katsottava, huvittava, suoraviivaisen viihdyttävä ja ehkä paikoittain jännittäväkin kokonaisuus.