One Hour Photo

Viimeinkin kaiken sekoilun jälkeen sain katsottua One hour photo -nimisen elokuvan. Alkuhässäköintiin kuului mm. toimimattoman DVD:n vuokraaminen, josta varoituksen sana lienee paikallaan: One hour photo -DVD ei toimi kaikissa DVD-soittimissa. No palataan itse elokuvaan, joka oli kankeahkon alun jälkeen melko tyrmistyttävä ja paikoin jopa jostain syystä puistattava elokuva.

One hour photo kertoo oikeastaan Seymour “Sy” Parrishistä, jota näyttelee Robin Williams. Sy on selvästi syrjääntynyt tyyppi, joka työskentelee valokuvien kehittäjänä halpis-ostarilla. Asiakkailleen ystävällinen Sy on yksinäinen ja juuri sen takia hän hakee elämälleen sisältöä muiden ihmisten valokuvista. Syn näennäisti hyvin menevä elämä meneekin yhtä alamäkeä, josta ei olekaan mitään heppoisia seurauksia…

One hour photo tarjoaa katsojalleen outoja elämyksiä. Aluksi se tarjoaa turhaa ja puuduttavaa “Hello, my name is and guess what I’m doing right now?” vuoropuhelua, mutta loppua kohti mentäessä tietty pinnallisuus katoaa kuin tuhka tuuleen. Tilalle astuu ahdistava yhden miehen show ja tunnelma, josta ei oikein ota mitään selvää. Kamera seuraa lähes herkeämättä Sytä ja tämän obsessiota. Katsoja alkaa jossain vaiheessa väkisinkin miettimään, että mihin tässä ollaan menossa. Verisiin kekkereihin vai pulla-kahvittelulle? Palaset ilmiselvään loppuun ovat olemassa jo aiemmin, mutta katsoja ei saa elokuvalta mitään ilmaiseksi. Syn ja katsojan harteille jääkin rankka lopetus, joka on… niin mikä? En viitsi kertoa.

Näyttelijät ovat One hour photossa aika hyviä. Tai no: oikeastaan sivuosan esittäjien jäävät pahasti Sytä esittävän Robin Williamsin varjoon, sillä Williams on todellakin näyttelijä paikallaan. Mies on nähtävästi tosissaan jättämässä hellyyttävät “Patch Adams” roolit ja tekemässä itsestään toista tulemista. Nyt Insomniassa murhaajaa näytelleestä Williamsista on tullut vanha, harmahtava ukko, joka pesee yksinäisyyden synkkyydessä mennen tullen kenet vain. Williams on onnistunut tekemään Systä ihme heebon: tavallisen kaduntallaajan, jonka päässä kiehuu yli. Aina niin ystävällisestä “tavallisesta naamasta” tuleekin yllättäen melkein psykopaatti veitsen kanssa heiluja, jollaista en kyllä haluaisi kadulla tavata. Kaikin puolin Williams on roolissaan todella vakuuttava ellei suorastaan loistava. Varsinainen oivallus tulee oikeastaan aika lähellä loppua, jossa miehen silmiä kuvataan aika läheltä. Katsokaapa niitä ja sanokaa mitä näitte.

One hour photo on hyvä elokuva. Sen katsoo mielellään kerran ja vieläpä joskus toisenkin kerran. Mikään mestariteos se ei silti ole, sillä siitä olisi saanut huomattavasti enemmän irti porautumalla Syn kallon sisään, eikä vain tutkimalla miehen kallon ulkopintaa. One hour photo on myös jokseenkin ahdistava ja tyrmistyttävä elokuva, jollaista ei ole oikeastaan pitkään aikaan tullut nähtyä. Suosittelen.