Urban legend

On pakko mainita, ettei Jamie Blanks ole näihinkään päiviin mennessä menestynyt mitenkään erikoisesti ainakaan ohjaajana. Vuonna 1998 valmistunut Urban Legend on silti miehen lyhyen ohjausuran parhain saavutus, sillä kolme vuotta myöhemmin valmistunut Valentine oli vieläkin epäonnistuneempi tekele kuin tämä aikoinaan elokuvateattereissa asti pyörähtänyt Scream-kopio.

En jaksa vieläkään millään uskoa sitä, että olin joskus muinoin mennyt maksamaan tästäkin palasesta elokuvaa jopa 50 silloista markkaa. Ehkä seura sokaisi tai jotain, mutta näin toisen katselukerran jälkeen Urban Legend ei todellakaan säväyttänyt mitenkään erikoisesti. Muutenkin elokuvan näyttelijät ovat lähinnä masentavia: pääroolissa kirkuva Alicia Witt on loppujen lopuksi kaikkine ilmeineen ja eleineen suhteellisen tyydyttävä tapaus myöhemmin uransa kanssa nousukiitoon lähteneen Jared Leton ohella, jonka on pakko myöntää kasvaneensa roolien myötä ihan kiitettävästi. Ainakin Urban Legendissä Leto nimittäin on niin tavallinen tallaaja ja tietenkin selkeä epäilty ettei toista voi ollakaan. Kun suurinpiirtein yhtä masentavissa sivurooleissa nähdään lähinnä nykyisin nännistään tunnettu Tara Reid ja Smallvillesta nykyisin tuttu Michael Rosenbaum, niin jonkinlainen yhtälö aloittelevista ja nuorista näyttelijöistä on valmis.

Urban Legend on huono kopio Wes Cravenin Screamista. Se on konventionaalinen teinikauhuelokuva, joka luottaa normaaleihin keinoihin pelotella. On murhaaja kirves kädessä hupullinen toppapuku päällä, on paljon tyylikkäitä ja aina niin kliseisiä älynväläyksiä lähteä yksin joka paikkaan ja on tietenkin paljon tyhmiä ihmisiä, jotka eivät huomaa murhaajaa edes silloin, kun tämä väijyy auton takapenkillä. Niinpä tuloksena on säälittävän surkuhupaisa 100-minuuttinen, jonka aikana katsojaa pelotellaan lähinnä surkealla vuoropuhelulla, huonolla kuvauksella ja tyypillisillä äkkipelotuksilla, jota säestetään mieluiten korvia raastavalla musiikilla. Mitään muuta Urban Legend ei katsojalleen sitten tarjoakaan.