Twin Peaks: Tuli kulje kanssani

Mark Frostin ja David Lynchin luoma suosittu Twin Peaks-sarja oli sitten Davidille liian kuuma peruna. Mystisen, abstraktin elokuvataiteen mestarille jäi käpäliin rakkoja tästä sohelluksesta.

Oikeastaan asia on yksinkertainen. Jos pidät Lynchin ahdistavasta ja puristavasta tavasta leikkiä mielenterveydelläsi, pidät tästä elokuvasta luultavasti yhtä paljon kuin minäkin. Mutta ns. tavalliselle pulliaiselle ja esimerkiksi Hammer Films-fanille tämä soppa voi olla aika ankeaa nieltävää.

Elokuva vie katsojan n. viikkoon ennen Twin Peaks-sarjan tapahtumaketjun alkua. Laura Palmer (Sheryl Lee) on vielä elossa, liittovaltion erikoisagentti Dale Cooper (Kyle MacLachlan) ei ole vielä saapunut Twin Peaksiin…

Elokuvan näyttelijäkaarti on mittava ja täynnä lahjakkaita, rautaisia ammattilaisia, tuntemattomista nimistä tunnetumpiin. Visuaalinen toteutus on Lynchin tapaan korkeaa luokkaa. Elokuvan heikoin linkki on sen surkea käsikirjoitus. Se kasaa yhteen kymmeniä sekalaisia pätkiä, joista turhan moni voisi yhtä hyvin olla Twin Peaks-sarjan leikkaushuoneen lattialta kerättyä materiaalia. Edes nimekkäät sivuroolien vetäjät kuten Kiefer Sutherland, Chris Isaak, Lynch itse sekä David Bowie eivät pelasta lepsusti parsittua juonentekelettä.

Mutta kyllä tämän läpi katsoo kokiksen ja Buranan voimalla, vaikkei siitä paljon tajuakaan. Onpahan ainakin materiaalia seuraavaan pariin sataan painajaiseen.

+ ahdistava tunnelma yksinkertaisin keinoin +

– ei kunnon juonesta puhettakaan –
– aivan liian pitkä kestoltaan –