Ghost Ship

Ghost Ship alkoi varsin omituisesti. Musiikki ei vastannut odotuksiani ollenkaan. Tuotantoyhtiönä toimii Warner, joka on tunnettu laajasta skaalasta erilaisia ja erityylisiä elokuvia tuottavana yhtiönä. Tekstit pamahtavat ruutuun vaaleanpunaisina kaunokirjaimina. Tässä vaiheessa huolestuin melko pahasti. Onko tämä jotain sietämätöntä Disney-pilailua?

Elokuvan tuottajien nimet lupailivat jotain silminnähden parempaa. Joel Silverin ja Robert Zemeckisin nimistä lupasi jo odottaakin jotain kallista ja viihdyttävää. Elokuvan ensimmäiset minuutit kulkevat todella yksinkotonamaisesti, mutta sitten suuri kaapeli tappaa yli 50 iloissaan risteilylaivan kannella tanssivaa ihmistä ja verta lentää pitkin seiniä. Musiikki muuntuu kauhupitoiseksi ja tunnelma vaihtuu Disneystä johonkin aivan muuhun. Minua on siis huijattu.

Seuraavien minuttien aikana elokuvan päätähdet ilmaantuvat ruutuun. Gabriel Byrnen ensimmäiset kirosanojen täyteiset repliikit vakuuttavat minut siitä ettei katsomani elokuva ole typerää lastenpaskaa.

Porukka kansainvälisiä hylkyjen etsiöitä saa tehtäväkseen lähteä etsimään mystistä laivaa, joka on havaittu keskellä kansainvälisiä vesiä. Monia persoonia sisältävä tutkijaryhmä menevät paikalle ja huomaavat, että laiva on täysin autio ja siellä tapahtuu kaikkea melko omituisia yliluonnollisia asioita.

Ghost Ship käyttää köykäisen tarinansa tukena näyttäviä erikoistehosteita ja hyvin luotua tunnelmaa. Tekijät ovat kehdanneet tehdä elokuvasta paljon juuri kauhun puolelle kallistuvaa tavaraa eikä oletettua Ghostbusters-pelleilyä. Harmillisesti tekninen näyttävyys alkaa pikkuhiljaa uppoamaan homeisen juonen ja typerien käänteiden mukana unohduksiin. Hahmot ovat ohuita ja mitä vähemmän heitä elokuvassa esitellään, sitä todennäköisemmin heidät teurastetaan härskisti pitkin laivan kummittelevia uumenia.

Lopun typeryttävä pelleily alkoi puuduttamaan niin pahasti, ettei mielenkiintoisesta alusta johtuvista ennakko-odotuksista ollut enään ripaustakaan jälellä. Elokuvan lopputekstijakso jätti juuri hyvin selittävällä tavalla sopivan kakan tunnelman. Iloisesti kaunolla kirjoitettujen tekstien taustalla soi raskas metallimusiikki. Näin meillä.

Ghost Shipissä oli potentiaalia nousta keskivertoiseksi kauhujännäriksi mikäli juoneen olisi keksitty jotain erikoisempaa, hahmoista olisi kirjoitettu oikeasti mielenkiintoisia eikä näyttelijöitä olisi ohjattu kuin tarhan täti lapsia hiekkalaatikolla.