Metal Lords

Peter Sollettin (hän on lähinnä kunnostautunut sarjojen, kuten Your Honor tai Evil ohjaajana) ohjaama ja vuonna 2022 valmistunut musiikkikomedia, Metal Lords, on harmitonta ja suhteellisen viihdyttävää kamaa myös vähän vanhemmalle katsojalle. D.B. Weissin käsikirjoittama (Game of Thrones, 3 Body Problem) elokuva on kuin re-run Jack Blackin School of Rockille ja se tuntuu minusta hyvältä. Ensimmäisen roolinsa oikeastaan missään tekevä Adrian Greensmith ja huomattavasti kokeneempi Jaeden Martell (It, Knives Out, Mr. Harrigan’s Phone) vetävät roolinsa koulun bändikisaan valmistautuvan kahden nuoren bändin keulanakuvina houkutellen hommaan mukaan myös Isis Hainsworthin näyttelemän Emilyn, joka ilmiselvästi vihaa koulun marssiorkesterinsa keikkaa.

Elokuva kertoo suoraviivaisen tarinan kahdesta kaveruksesta, Kevinistä (Martell) ja Hunterista (Greensmith), jotka eivät ehkä ole kaikkein suosittuja oppilaita. Intohimona, varsinkin Hunterilla, on metallimusiikki ja niinpä elokuvassa puhutaan ja soitetaan sujuvaa ”metallia” valveutuneen katsojansa iloksi ja vieläpä niin paljon, että elokuvan cameoissa nähdään mm. Rage Against the Machinen Tom Morello, Anthraxin Scott Ian, Judas Priestin Rob Halford ja Metallican Kirk Hammett. Metal Lords viihdyttää katsojaansa, mutta myös samalla kumartaa syvään metallin, ja miksei myös Black Sabbathin suuntaan samalla kun Kevin löytää ihastuksensa ja rumpujen soittamisen intohimokseen Hunterin sekoillessa omien, pakonomaisien ja nuoruutta huokuvien puuhiensa parissa. Tuloksena on elokuva, joka vain koko ajan odottaa sitä, että milloin Tenacious D hyppää lavalle ja Jack Black vetää jonkin ikimuistoisen soolon (tämä ei toteudu). Sinänsä elokuvassa ei ole mitään spesiaalia kuin intohimo musiikkiin: kaksi kaverusta tekevät omaa juttuaan, tyttö tulee väliin ja toveruus erkanee väliaikaisesti, jonka jälkeen homma lyödään pakettiin ystävyyden löytyessä uudelleen.

Elokuvan nuoret (tai nuoret ja nuoret…) näyttelijät ovat hyviä. Oikeastaan uransa ensimmäistä rooliaan tekevä Adrian Greensmith (elokuvan aikaan 21v) on omaan rooliinsa täysin heittäytynyt ja vetää oman intohimoisen muusikko-roolinsa lähes maanisesti läpi jakaen energiaansa muille näyttelijöille ja koko elokuvalle mielin määrin. Siihen energiaan tarttuu kiinni myös Jaeden Martell (elokuvan aikaan 19v), joka takoo elokuvassa rumpuja oikein sydämensä kyllyydestä. Kun elokuvan kolmanneksi lenkiksi laitetaan elokuvan tekoaikaan 24-vuotias Isis Hainsworth, on kasassa musiikkia tihkuva elokuva, jossa kerrankin on jotain järkeä, vaikka sen ympärille on rakennettu klassinen teinikomedia.

Sollettin ohjaus on Metal Lordsissa jouhevaa ja hän tuntuu antavan tilaa nuorille tähdilleen. Melko ammattitaitoisesti käsikirjoitettu elokuva soljuu vaivattomasti eteenpäin, eikä katsoja hieman yli puolessatoissa tunnissa ehdi missään vaiheessa tylsistyä. Tuloksena on minimaalisesti lajitietoutta vaativa ja pientä headbangeria tarvitseva elokuva, josta voi ihan aidosti nauttia. Kun elokuva vain ”on” ja pysyy kevyenä teinikomediana metallimusiikin voimalla, nostan ainakin omat peukkuni pystyyn positiiviseksi merkiksi.