Viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet hyviä Marvelille. Elokuvat ovat väistämättä takoneet huikeita tuloksia lippuluukulla, eivätkä arvostelut olleet edes huonoimmillaan kammottavia. Ensi vuonna saavutetaan taas uusi virstanpylväs kun Avengers: Infinity War saa ensi-iltansa, ja päättää tämän aikakauden unelmatehtaan kronikassa. Vastaavanlaista menestystarinaa ei olla nähty missään muualla Hollywoodin lähihistoriassa, ei edes Marvelin omassa yrityksessä tehdä samaa television parissa.
Alunperin ideana ollut elokuvat ja pienemmän budjetin tuotannot yhdistävä TV-universumi hajosi käsiin heti alkutekijöissään. ABC:n tuottama Agents of Shield takkuili liki kolmen tuotantokauden ajan ennen kuin onnistui löytämään oman rytminsä. Täysin irrallisina tuotoksina Netflixille toteutetut sarjat, kuten Daredevil, Luke Cage, ja Jessica Jones otettiin vastaan mielenkiinnolla, mutta pannukakut kuten Iron Fist ja Defenders onnistuivat vaan vesittämään sitä vähäistä intoa entisestään. Valopilkkuna kuitenkin pilkisti sarjoissa lyhyesti vieraillut Punisher, joka Jon Bernthalin esittämänä tuntui olevan ainoa hahmo joka miellytti niin kriitikkoja kuin fanejakin. Nyt Netflix ja Marvel ovat yhdistäneet voimansa tämän huomattavasti synkemmän kostajan taakse, joka puskee tähän mennessä jo Marvel/Disney imagoa koetelleet sarjat entistäkin kauemmas Avengersin kepeästä menosta.
Riski tuotti tulosta: Punisher on Marvelin parasta tuotantoa tähän mennessä.
Heti alkuun käy ilmi, että tekijät ovat viimein ymmärtäneet Punisherin tärkeimmän säännön: Frank Castle ei ole sankari, eikä välttämättä edes hyvä ihminen. Uusimmassa päivityksessä hän on mieleltään järkkynyt veteraani, joka pakeni omia demoneitaan yhdysvaltojen päättymättömään sotaan lähi-idän aavikoille, eikä koskaan palannut täysin takaisin. Bernthal on Castlen roolissa samanlainen suuri ahaa-elämys kuin Robert Downey Jr. oli aikanaan Tony Starkina. Tämä rooli aina kuului hänelle, eikä Bernthal hukkaa ainuttakaan mahdollisuutta puristaakseen Frankista irti kaiken, mitä aiemmat elokuvat jättivät tutkimatta. Frank on niin rikkinäinen mies, ettei välillä saa edes puhetta kulkemaan sisällä mylläävältä vihalta. Hän on ymmärrettävä hirviö, mutta hirviö kuitenkin, jonka luotaantyöntävä machoilu on tarpeellista hänen valitsemalla tiellä, ja samalla syy siihen miksi hän on tuomittu ikuiseen väkivallan ja yksinäisyyden kierteeseen. Bernthalin tulkinta on hienovarainen ja loppuunsa mietitty kokonaisuus, joka asettaa uuden riman mitä vastaan tulevia tulkintoja mitataan.
Punisher on virkistävä myös tarinaltaan. Vaikka taustalla häärii edelleen se ikuisesti kyllästyttävä traaginen perheenmenetys, jolta yksikään möreä-ääninen sarjishahmo ei voi välttyä, on valtaosa sarjasta omistettu syventymään yhdysvaltojen raukkamaiseen veteraanien kohteluun. Päähenkilöt ovat jokainen hylättyjä esineitä, joiden käyttötarkoitus rajoittuu verenvuodatukseen ulkomailla. Kotimaassaan he ovat eksyksissä, ja etsivät tarkoitusta pullon pohjalta, vertaistukiryhmistä, tai uusista väkivaltaisuuksista. Erikoismaininnan ansaitsee nuorta veteraania näyttelevä Daniel Webber, jonka rooli kotiin linnoittautuneena Lewisina on yhtäaikaa koskettava sekä puistattava tulkinta miehestä, jolta vietiin yhtäaikaa lapsuus ja tulevaisuus syistä joita hänelle ei koskaan selvitetty. Kujanjuoksu valottaa niitä synkimpiä rakoja modernissa kulttuurissa, jotka synnyttivät nykypäivän Trump-fanaatikot. Tässä genressä, joka on enemmän tunnettu jumalista ja demoneista, Lewisin hahmo jää mieleen pelottavimpana juuri siksi, että hänen tilanne on niin arkipäiväinen.
Siinä missä edelliset Punisher -filmatisoinnit keskittyivät Frankin tekojen näyttämiseen mahdollisimman tyyliteltynä, uusin sarja on enemmän kiinnostunut kaikesta mitä tapahtuu kun ruudinsavu hälvenee.
Täydellinen sarja ei kuitenkaan ole kyseessä. Kolmeentoista jaksoon ei olla saatu tarpeeksi täytettä, ja varsinkin alkupään jaksot laahaavat. Sarjan epävirallinen pilotti on erikoinen vinjetti Frankista keskellä pikkurikollisten toilailuja Jerseyssä, eikä aja tarinaa eteenpäin kuin ihan viime minuuteilla. Sarjisnörttejä (kuten minua) saattaa häiritä myös jatkumon kannalta oleelliset asiat, kuten mikseivät lähiosoitteessa asuvat Spider-Man tai Dr. Strange puutu kaupunkia ravisuttaviin väkivaltaisuuksiin?
Näistä pienistä puutteellisuuksista huolimatta Punisher vie mennessään. Se ei välttämättä ole hauskaa tai viihdyttävää katseltavaa, mutta se on ensimmäinen lajissaan Marvelin tuotannossa. Sarja, joka ei kohtele katsojaa silkkihansikkain, eikä edes oleta että sen päähenkilöstä pidettäisiin. Helposti mustavalkoisesti käsittelyssä maailmassa harmaan sävyt ovat piristäviä.
-
80%
Poiminta
Genret: Toiminta
Kesto: 13 jaksoa
Ohjaaja: Steve Lightfoot
Pääosissa: Jon Bernthal, Ebon Moss-Bachrach, Ben Barnes, Amber Rose Revah, Daniel Webber
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Valmistusvuosi: 2017