Expendables 3

Vanha joukko koossa taas jo kolmatta ja ehkä viimeistä kertaa. Ensimmäinen Expendables esitteli meille Stallonen vision uudelleen tehdystä kasaritoiminnasta joka kuitenkin sakkasi muutamaan otteeseen. Kun Stallone hyppäsi pois ohjaajan pallilta ja antoi ohjat legendaariselle Simon Westille hommat loksahtivat paikalleen ja saimme nauttia ehkäpä viimevuosien parhaasta toiminnasta jossa mukana olivat niin Van Damme, Chuck Norris ja tietenkin koko Stallonen edellisen elokuvan poppoo. Elokuva oli sellainen nostalgia pamaus että oli vaikea kuvitella järkevää jatkoa tälle. Siksi ehkä kolmas installaatio tästä ideasta alkaa jo hieman toistamaan itseään.

Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut miksikään Expendables elokuvissa, ja sehän on tietenkin pienet ja isommatkin viittaukset näyttelijöiden aikaisempiin teoksiin. Elokuva onkin eräänlainen metaelokuva montaasi jossa katsojien huviksi jää arvailla kuinka monta kohtausta he tunnistavat. Mutta jotain on muuttunut, ja se on juuri se asia mitä vastaan tämä elokuva tehtiin. Stallone ja ehkäpä studio ovat laskeneet pienissä päissään että lipputuloja saisi enemmän jos ”lapsetkin” pääsisivät tätä katsomaan, mutta niinhän siinä jälleen kävi että mentiin perse edellä puuhun. Avaus ei tuottanut lähellekään niin paljoa kuin edellinen K16 versio koska katsojakunta edelleenkiin koostuu yli 60 prosenttisesti meistä vanhan liiton toimintafaneista joilla on enemmän ikää kuin haluaisimme myöntää. Mutta verettömyys ei ole ainoa asia mikä tässä tökki.

Expendables 3 siäsältää paljon hyviä kohtauksia ja hauskoja esityksiä vanhoilta staroilta niinkuin edellisetkin osat, mutta Stallone oli harmikseen unohtanut sen yhden asian. Nimittäin toimivan juonen.Kliseinen juoni koostuu periaatteessa kolmesta näytöksestä joista ensimmäisessä vanha joukko aloittaa suhteellisen simppelillä hommalla joka menee niin pahoin munilleen että Barney päättää erottaa koko tiimin. Toki tähän ensimmäiseen osaan kuuluu epilogi joka sinällään on aivan loistava pätkä Wesley Snipesin hahmon vapauttamiseen vankilasta, ja kyllä, siitä saadaan monet tosielämää sivuavat asiat herskyvästi esille. Snipes muutenkin vastaa elokuvan parhaista hetkistä, ja täytyy myöntää että miestä oli hieman ikäväkin.

Kun perinteiset ”olemme liian vanhoja tähän paskaan” jutut on käyty läpi Barney palkkaa uudet nuoret ja kauniit palkkasoturit itselleen tulevaa kostoretkeä pääpahista vastaan jonka roolista vastaa ehkäpä uransa parasta nousua tekevä Mel Gibson joka on heittämällä tämän tekeleen parhaimpia hahmoja. Ilman Melin esittämää Conrad Stonebanksia tämä olisi ollut todellinen pannukakku. Gibosnin ilmeessä nähdään välillä sitä tuttua Martin Riggsiä ja sekös näin vanhaa Tappava Ase fania lämmittää. Noh kuten arvata saattaa uusi tiimi on ihan munaton ja Barney joutuu palaamaan häntä koipien välissä vanhan tiiminsä luo ja sitten päästään ehkäpä elokuvahistorian pisimpään toimintakohtaukseen itä-Euroopan perukoille. Kosto siis pysyy elokuvan pääteemana aina hamaan loppuun saakka.

Mutta kun asiaa tarkemmin miettii niin ei itse juonikaan ole aivan susi, sillä eiväthän näiden elokuvien hyvyys itsessään siihen perustu, vaan kuten Expendables 2 arovostelussa kirjoitin, kyse on tunteesta mikä tulee elokuvan aikana. Ja siinä tämä varsinaisesti menee munilleen. Huumoria on vähennetty juuri sen verran että tunne katoaa ja vanhojen starojen manööverit ollaan jo nähty edellisissä osissa. Toki Snipes ja Willisin korvannut Harrison Ford tulevat uusina naamoina tekemään omat esityksensä, niin silti uutuuden viehätys on vain kadonnut. Toki näin sivuhuomautuksena täytyy mainita että Ford kyllä pieksee Willisin hahmon CIA:n kontaktina aivan 100-0 ja jopa Fordilla on sopivasti kieli poskessa roolinsa kanssa. Mutta muuten homma vaan tuntuu jo ”vanhalta”.

Mutta jotta en liikaa leffaa mollaisi, niin onhan tällä kyllä hetkensä. Ohjaajaksi vaihtunut Patrick Hughes on kyllä mies paikallaan vaikka suhteellisen uusi nimi onkin näillä markkinoilla. Mies osaa ohjata näitä vanhoja staroja juuri oikealla intensiteetillä tuoden heidän omat manööverinsä hyvin esille. Toki Stallonella on varmasti ollut omat ideansa ohjaajalle mutta noin muuten ohajaus ja varsinkin äänitehosteet ovat suorastaan loistavat.Expendables on eräänlainen joutsenlaulu nyt alkaneelle nostalgia tripille. Tämä elokuva todistaa että samaa vuohta ei vain voi piestä määräänsä enempää ennenkuin maito happanee. Kuulin toki huhun että neljäs osa olisi suunnitteilla, mutta neuvoisin Stallonea siirtymään muihin projekteihin. Barney Ross on nyt nähty, älkää tehkö siitä uutta Ramboa tai Rockya, kiitos.