Robocop

MIKSI! Tämä päättäväinen kysymys varmasti kirpoaa lähes kaikkien niiden huulille jotka ovat nähneet vuonna 1987 valmistuneen Paul Verhoevenin loisteliaan satiirisen dystopiaelokuvan Robocop. Elokuva joka vielä tänäkin päivänä muistetaan yhtenä alansa merkittävimmistä ja mieleenpainuvimmista elokuvista, ja jonka ensiesityksestä näin elokuva-alaa peilaten on vain 27 vuotta. Olen aikaisemminkin paasannut siitä kuinka re-maket ovat olleet vain kalpeita aavistuksia alkuperäisistä teoksista, ja kuinka nykyteknologia ei vain korvaa sitä kaikkea muuta mitä elokuvan tekemiseen tarvitaan. Jatkan jälleen tätä paasaamista sillä tässä meillä on käsissä oikein malliesimerkki siitä kuinka jonkun hyvän uudelleen tekeminen oli oikeasti todella huono idea.

Täytyy kuitenkin myöntää että uuden RoboCopin ohjaajavalinta antoi edellytyksiä jopa ihan toimivaan lämmittelyyn. Jose Padilha kun on ohjannut loisteliaat Elite Squad elokuvat jotka ainakin näin henkilökohtaisesti tuntuivat hyviltä ja virkistäviltä elokuvilta. Mutta kuten arvata saattaa elokuvayhtiö vei ainakin tietojeni mukaan Padilhan pallit jäähylle kun elokuvan budjetti paisui 120 miljoonaan dollariin. Mitä siis voi odottaa kun yksi alkuperäisen elokuvan kantavana voimana käytetty ylilyöty väkivalta latistetaan lapsille sopivaan PG-13 muotoon? Kasa höyryävää selluloidi jätettä on vastaus. Toki on tälläkin elokuvalla hetkensä, ja jos miettii asiaa siltä kantilta että esim alkuperäinen teos on näkemättä niin kyllä tästä ihan pönttöön sopivan toimintaviihteen saa aikaiseksi. Mutta silläkin on puutteensa.

Ensimmäiseksi täytyykin tarttua näyttelijävalintoihin tai varsinaisesti heidän suorituksiinsa. Sivuosissa heiluvat Samuel L Jakcson on ihan mies paikallaan ylilyövänä tv-kommentaattorina ja Gary Oldman on ihan uskottava kybertekniikan lääkäri, mutta sitten mennäänkin metsään niin että kolisee. Elokuvan oikeana pääpahiksena heiluva OmniCorpin johtaja Michael Keaton on aivan umpisurkea roolissaan. Mies yrittää esittää yhtä julmaa ja limaista hahmoa kuin alkuperäinen Dick Jones, mutta Keaton ei ole lähelläkään Ronny Coxin tasoa limaisuudessaan. Mutta kaksi suurinta rimanalitusta nähdään itse pääsankarin toimesta sekä rikollispuolen pomoa esittävän Patrick Garrowin toimesta. Itseasiassa en oikein elokuvan aikana päässyt edes selville ketkä kaikki olivat pahiksia sillä tuntui että kaikki olivat täysverisiä mulkkuja. Garrowin rooli peilautuu alkuperäisessä elokuvassa poliiseja tappavaan Clarence Boddickeriin, mutta Kurtwood Smithin esitys oli kyllä sellainen että kukaan nykynäyttelijä ei pystyisi olemaan niin paha kuin tämä mies, vaikka 70’s show vähän pehmensikin miehen olemusta.

Mutta sitten itse pääsankariin RoboCopiin, eli Alex Murphyn hahmoon. -87 versiossa Peter Weller näytteli hahmoa niin hyvin kuin se oli mahdollista tuon ajan tekniikalla. Mies nimittäin joutui kantamaan montakymmentäkiloa painavaa asua lähes koko elokuvan. Muutenkin Alex Murphy ei ollut mikään erikoinen poliisi,vaan normaali rivikyttä joka vain joutui väärään paikkaan väärään aikaan, jonka jälkeen poliisivoimat omistanut OCP muutti miehen RoboCopiksi ilman hänen suostumusta. Tässä vuoden 2014 versiossa Murphy on armottoman kova etsivä jonka moraali roikkuu paljon ylempänä kuin muiden ja miehestä leivotaan jonkinasteista poliisilaitoksen korruptioita vastaan taistelevaa yksinäistä soturia. Asetelma on jo siis lähtökohtaisesti pielessä, mutta lopullisesti sen pilaa itse näyttelijä Joel Kinnaman jolla on karismaa yhtä paljon kuin viikon vanhalla maitopurkilla. Hajuton, mauton ja sävytön kuvaavat Kinnamanin olemusta tässä elokuvassa. Mies yrittää esittää vielä RoboCoppina tunteita mutta siinä vasta metsään mennän.

RoboCopin uudelleen tekeminen on siis mennyt kaikin tavoin pieleen, ja jos vähänkin tykkäsitte alkuperäisestä niin jättäkää tämä väliin ihan suosiolla. PG-13 toiminnalla varustettua ideaköyhää kakkaa kun näkee muutenkin ihan liikaa. Alkuperäisestä teoksesta ovat hävinneet kaikki se satiiri, huumori, toiminta, tulevaisuuden pelko ja ennenkaikkea idea joten paljoa ei sen jälkeen käteen jääkään. Juoni on pääsääntöisesti sama kuin alkuperäisessä, mutta sekin on onnistuttu muuttamaan lähes tunnistamattomaan muotoon. Tämä uudempi on jotenkin poliittisempi ja käsittelee tulevaisuuden rikollisuutta jotenkin laaja-alaisemmin jossa robottipoliisit voisivat joskus tulevaisuudessa ratkaista kaikki ongelmat. Jos siis vanhaa ei ole nähnyt niin kyllä tämän varmasti krapula-aamuna katselee ilman parempaa tekemistä, ja olihan ne tehosteet ihan hienoja.