Machete Kills

Machete oli ilmestyessään vuonna 2010 hauska, uudenlainen ja suhteellisen ison rahan toimintamässäily, jossa kaikki vedettiin rajojen yli -tahallaan. Nyt Robert Rodriguez palaa Danny Trejon kanssa sylttytehtaalle tuoden julki uuden elokuvan nimeltä Machete Kills (2013), joka vetää vielä ykkösosaa enemmän asioita suoremmiksi. Siis siinä mielessä, että nyt viimeistään kaikki realismi hukataan ja korvataan järjettömillä toimintakohtauksilla (tahallaan tietysti) sirotellen katsojan istumahaavoille suolan murusia. Tuloksena on pohjimmiltaan ihan hilpeä, mutta silti huomattavasti paskempi versio Machetesta, joka tuntuu vielä kaiken lisäksi aivan liian ylipitkältä tekeleeltä, vaikka katsojalle tarjotaan pyssyn piippuja, ruutia, veitsiä ja tissivakoja niin paljon, ettei niitä miltei meinaa jaksaa edes katsella.

Jotenkin tuntuu myös siltä, että 69-vuotias Danny Trejo alkaa pikku hiljaa väsyä. Mies on nimittäin varmaankin päättänyt, että elokuvarooleihin panostamisen sijaan hän tekee paljon rooleja. Niin paljon, että tavallinen tallaaja ei ehdi vuoden aikana katsoa edes kaikkia niitä elokuvia, joissa Trejo on samana vuonna esiintynyt. Machete Kills-elokuvassa Trejo puetaan tuttuun kostajan asuun, jossa nyrkiniskut ovat painavia ja machete vieläkin terävämpi. Ykkösosassa olleita hienoja onelinereita on myös jatkojalostettu: tosin vain huonompaan suuntaan.

Myös muissa rooleissa nähdään höpöhöpö-suorituksia. Mel Gibson rullailee tosin oman roolinsa kevyellä asenteella läpi ilman pahempia miinuspisteitä. Katsojille ei myöskään jää todellakaan epäselväksi se, että mikä on elokuvan naisnäyttelijöiden rooli: Amber Heard on väritön missi-wannabe-agentti, Sofia Vergara aivan läskiksi lyöty bordelli-mamma ja Michelle Rodriguez esittelee omaa rintavakoaan antaumuksella. Kun mukana vielä heiluvat Charlie Sheen (Yhdysvaltain presidentti…), Lady Gaga (kyllä…), Antonio Banderas, Cuba Gooding Jr. ja Demian Bichir, niin itku pääsee melkein ulos. Castingista näyttää puuttuvan enää Rob Schneider. Edes yleensä hauska Tom Savini ei tällä kertaa liiemmin säväytä. Kuuluisat näyttelijät lähinnä tekevätkin tästä elokuvasta ikärajalla suojattua Conan-jaksoa, jossa Conan (Machete) tapaa kaikki mahdolliset julkut ja puolijulkut.

Jonkun olisi pitänyt sanoa Robert Rodriguezille, että “Hei Robert, olet hyvä ohjaaja ja löydät hienosti hauskoja ideoita, mutta tämä tälläinen on jo kertakaikkiaan nähty.”. Nimittäin tosiasia on, että on hyvin vaikea kuvitella, että tätä elokuvaa joku jaksaisi katsoa esimerkiksi toiseen kertaan. Vaikka toteutus olisi ohjaajan mielestä kuinka hauska, niin auttamaton totuus on, että Rodriguezin pitäisi keskittyä vaihteeksi oikeaan tarinaan realistisilla hahmoilla sen sijaan, että pistetään Lady Gaga ammuskelemaan viattomia ihmisiä. Ehkä tämä elokuva kuitenkin toimii jollain tavalla niille, jotka eivät ole varsinaista esikoisosaa nähneet, mutta muuten voidaan todeta, että tällä kertaa Rodriguez upotti kätensä suhteellisen syvälle lantaan.