Iron Man 3

Arvostelu on tehty 3D-versiosta.

Iron Man-trilogia on nyt viimeinkin edennyt kolmanteen osaansa ja sellaiseen päätökseen, joka osin jopa yllättävästi toimii hyvin ja hyväksyttävästi. Onkin jotenkin outoa, että kirkkaassa myötätuulessa oleva viihdyttäjä (Robert Downey Jr.) ja vasta toisen elokuvansa ohjaava Shane Black (Black on huomattavasti tunnetumpi käsikirjoittajana: onhan miehen kynästä lähteneet kaikki Lethal Weaponit, Rennyn The Long Kiss Goodnight ja nyt… Iron Man 3) onnistuivat näin hyvin. Toisaalta täytyy muistaa, että Blackin esikoisohjaus, Kiss Kiss Bang Bang, oli myös Blackin ja Downey Jr.:n yhteistuotos. Mutta kuitenkin: kyseessä on kuitenkin Iron Man-tuotteen kolmas osa, joten yleensä siinä vaiheessa moni kassamagneetti imaisee kasan lietettä tuulettimeen ja alkaa varmistelemaan “lopullista voittoa”. Näin ei kuitenkaan käy nyt aivan turhaan 3D-muottiin puetulle Iron Man 3:lle, jossa asioita pistetään mallilleen kovalla tenholla ja uudella otteella.

Elokuvan pääroolissa nähdään -totta kai- Robert Downey Jr., jolla näyttää edelleen riittävän virtaa erittäin viihdyttävään ja mainioon roolisuoritukseen. Näitä Iron Maneja voisi melkein sanoa tulleensa katsomaan sen vuoksi, että energinen, ironinen ja erinomaisesti roolistaan suoriutuva Downey Jr. vetää sellaisia manööveereja ja näyttelijäsuorituksia, että koko hommaan on helppo sisäistyä. Vielä kun Black on taikonut elokuvaan huomattavasti enemmän huumoria hieman synkähkön Iron Man 2:n jälkeen, on helppo sanoa, että katsojilla on käsissä viihdyttävään asuun puettu elokuva, joka paljastaa sisältönsä pikku hiljaa yleisön nauraessa milloin millekin vitsille.

Myös muut näyttelijät ovat Iron Man 3:ssa viihdyttäviä. Gwyneth Paltrown roolia on taas kerran kasvatettu ja tällä kertaa nainen nähdään miltei tasavertaisessa roolissa Downey Jr.:n rinnalla. Paltrow on muutenkin oivallinen osa elokuvaa sen vuoksi, että hän täydentää Downey Jr.:n näyttelemistä oivalla tavalla. Myös Black on hyödyntänyt tätä seikkaa hyvinkin varioivasti mm. keskipitkillä dialogeilla, joissa päänäyttelijät kyseenalaistavat ja tarkentavat toistensa lausuntoja. Myös sivuroolissa nähtävä Don Cheadle tuntuu rauhoittuneelta ja sopivan rennolta Iron Man 3:n meininkiin nähden, eikä tämä ole mitenkään huono asia. Ja onhan toki Die Hard 2:sesta muistettavaa William Sadleria todella hauska taas nähdä.

Elokuvan pahisrooleissa nähdään sitten taas “uutta” verta, kun vanha konkari Ben Kingsley laittaa peliin sellaisen shown, ettei paremmasta väliä. Hänestä ei kertakaikkiaan voi olla pitämättä, kun Kingsley esiintyy sarjakuvista puolitutuksi tulleena Mandariinina ja vierellä hötkyilee ilmeisesti uutta tulemistaan tekevä Guy Pearce, jonka näyttelemisestä olen itse aina pitänyt. Molempia pahiksia leimaavat tässä elokuvassa termit “uusi tuleminen” ja tietynlainen konkarius, sillä molemmat näyttelijät ovat tehneet varsin vaikuttavan ja pitkän uran elokuvien puolella.

Kaiken kaikkiaan on kehaistava Blackia siitä, että Iron Man 3 ei sorru jatko-osien klassiseen hölmöilyyn, vaikka juonessa varmasti olisi ollut parannettavan varaa. Iron Man 3 on todella viihdyttävä elokuva, jossa ei varmasti ole ainesta mihinkään Oscar-patsaille, vaan pikemminkin katsojien sydämeen. Toimintaa, huumoria ja hyvää näyttelijäntyötä yhdistelevä elokuva onkin minusta varsin hyvä esitys varsinkin Shane Blackilta, jonka käsikirjoitus ja ohjaus osoittavat, että miehessä on vielä puhtia jäljellä. Itseasiassa on erittäin mielenkiintoista nähdä se, että mihin suuntaan Iron Man 3:n jälkeen Thor 2 ja Avengers 2 menevät. Viihteen vai vakavuuden?

Pakko sanoa myös sananen siitä, kuinka elokuvia yhä enemmän puetaan 3D-muotin alle. Tämä tarkoittaa katsojalle “elämyksiä” tai lisärahanmenoa, sillä 3D-elokuvat ovat elokuvateattereissa lähtökohtaisesti kalliimpia kuin tavalliset elokuvat. Siksipä on syytä puhua siitä, että tuoko 3D mitään lisäarvoa esimerkiksi Iron Man 3:een? Minusta ei, sillä esimerkiksi Iron Man 3 ei sisällä mitään sellaista, mitä ehdottomasti pitäisi näyttää 3D-muodossa. Niinpä “elämys” onkin loppupeleissä sitä, ettei koko käsitteellä ole mitään arvoa. Ja myöhemmin lisää tätä samaa on tulossa: esimerkiksi ennen Iron Man 3:sta näytetyt Star Trek- ja Jurassic Parkin remasterointi näyttivät oikeasti aivan järkyttävän kauheilta. Varsinkin Star Trek oli sellaista pikselimössöjen nahistelua, etten varmasti mene katsomaan elokuvan 3D-versiota. Siinä kun ei ole yhtikäs mitään järkeä ja se näytti todella kamalalta.