Yli kymmenen vuotta on kulunut ensimmäisestä “Starship troopers“-elokuvasta, kun käsikirjoittaja Edward Neumeier päättää ohjata itse jatko-osan “Starship Troopers 3: Marauder“. Mutta hetkinen, tämähän on jo siis kolmas elokuva, mihin hittoon se toinen osa hävisi? Uskokaa minua, te ette todellakaan halua nähdä sitä toista osaa! Ei sillä, että se paskuudessaan jäisi kovinkaan kauaksi tästä, sillä tässä kolmannessa osassa nähdään sentään ulkoilmakuvausta ja oikeita näyttelijöitä (tai no en tiedä luokitellaanko Casper Van Dien tähän kategoriaan), mutta onhan mies sentään näytellyt Sleepy Hollowissa.
Normaalisti jatko-osissa nähdään enemmän toimintaa ja vähemmän juonta, mutta Troopersit menevät jopa tässäkin asiassa metsään, että kolina käy, sillä toimintaa on ehkäpä murto-osa alkuperäisestä ja juonta ehkäpä vieläkin vähemmän. Tehosteet ja kuvaus näyttävät joidenkin aivokuolleiden toimesta neljän dollarin budjetilla tehdyiltä, sillä tämä on niin taattua suoraan videolle menevää C-luokan kuonaa, että katsojan tekee mieli lopettaa katselu ensimmäisten minuuttien aikana. En tiedä mikä masokistinen aalto valtasi minut, mutta päätin urhoollisesti katsoa läpi tämän räpellyksen kelaamatta sen hamaan loppuun saakka, välittämättä niistä muutamista aivosoluista, jotka vielä kiertelivät aivokoppani syvimmissä sopukoissa.
Mitä elokuvassa sitte oikein tapahtuu? On kulunut noin kahdeksan vuotta ensimmäisen elokuvan tapahtumista ja eversti Johnny Rico johtaa maajalkaväkeä Roku San planeetalla ja pitää ötökät poissa maanviljelijöiden luota. Federaation televisio syöttää samaa patrioottista sontaa siitä, kuinka sotaa pitää jatkaa, ja kuinka sen vastustajat hirtetään. Uusi taivasmarsalkka saapuu morjestamaan Ricoa tuoden samalla mukanaan Ricon vanhoja kamuja, jotka tosin eivät ole esiintyneet missään aikaisemmassa Troopers-elokuvassa, mutta sillä nyt ei ole tässä vaiheessa mitään väliä. Toinen kamuista, kapteeni Lola Beck, onkin sitten kaikkien scifi-hörhöjen märkä uni, sillä Star Trek: Enterprisestä tuttu Jolene Blalock täräyttää hemaisevan runkonsa eetteriin ja hänen huonoilla näyttelijän taidoilla ei oikeastaan olekaan enää mitään väliä.
Pakollisten löpinöiden jälkeen helvetti repeää Roku Sanilla, kun Rico jää taistelemaan ötököitä vastaan ja Beck sekä taivasmarsalkka pakenevat paikalta vain joutuakseen alasammutuksi OM-1 planeetalle muutaman muun puolivillaisen kansalaisen kanssa. Vielä tähän asti elokuva jotenkin kantoi itse itsensä, mutta kun OM-1:lle pudonneet retkeläiset alkavat rukoilla Jumalaa oikein isolla kädellä, tekee katsojan mieli repiä viimeisetkin perskarvat tongeilla ja vetästä yhdellä huikalla kossupullo huiviin. Ricolla ei mene yhtään paremmin, sillä mies joutuu syytteisiin Roku Sanin verilöylystä ja saa hirttotuomion, jonka hän kuitenkin välttää täpärästi. Pian mies onkin matkalla pelastamaan Beckiä ja kumppaneita. Van Diekin on ilmeisesti viettäny liikaa aikaa Jugoslavian prinsessan kanssa, sillä miehen viimeisetkin näyttelijänlahjat ovat kadonneet kuin paska viemäriin.
Tämä elokuva asettaa aivan uudet standardit paskoille elokuville, sillä en uskonut itsekkään, että näin alas voitaisiin mennä. Toki toinen osa oli vielä huonompi, mutta kun tähän oltiin satsattu jopa 20 miljoonaa dollaria ja muutama oikea näyttelijä, niin ei voi kuin ihmetellä. Ainoat positiivisuuden rippeet löytyvät yllättävän ronskista goresta, jota sentään nähdään kiitettävän paljon, ja Blalockin uhkeasta olomuodosta, mutta muuten tämä on kyllä taattua C-luokan viemäriviihdettä, joka ei huonoudellaan jaksa enää edes naurattaa. Eli jos haluatte nähdä Ricon ampumassa ötököitä one-linereita viljellen, älkää katsoko tätä vaan katsokaa uudestaan ensimmäinen osa, sillä tästä toipumiseen joutuu kuluttamaan järjettömiä määriä aivosoluja tuhoavia aineita.
Summary
Genret: kauhu,toiminta,sci-fi,seikkailu
Kesto: 100 min
Ohjaaja: Edward Neumeier
Pääosissa: Boris Kodjoe,Jolene Blalock,Marnette Patterson,Stephen Hogan,Amanda Donohoe,Casper Van Dien
Valmistusmaa: Yhdysvallat,Saksa,Etelä-Afrikka
Valmistusvuosi: 2008