Oblivion

Koskaan ei voi olla liikaa scifi-elokuvia, tai ei ainakaan hyviä sellaisia. Toki kaikenlaisia supersankarielokuvia ja kauhuelokuvia ilmestyy niin oikealta kuin vasemmaltakin, mutta oikein kunnolista scifiä näkee harvemmin. Toki viimevuosina määrä on ollut nousemaan päin, mutta suurimpana ongelmana on ollut heikko luotto käsikirjoituksiin, joissa järki on usein korvattu päättömällä toiminnalla. Silloin tällöin eteen tulee kuitenkin helmiä, joissa on ajatusta ja ideaa. Onkin oikeastaan suuri lykky, että pieni-suuri mies Tom Cruise on suuri science fictionin ystävä sillä ilman hänen panostaan tätä elokuvaa ei olisi ehkä edes tehty. TRON-elokuvalla maailman maineeseen noussut ohjaajalupaus Joseph Kosinski oli ennen ensiohjaustaan tehnyt ideoimansa scifi-seikkailun sarjakuvamuotoon yhdessä Joseph Levinen kanssa mitä mies kaupitteli alaan kuuluvilla Comic Con messuilla. Universal innostui tästä niin paljon, että lähti viemään projektia eteenpäin. Kun Cruisekin pian otti agenttinsa kautta yhteyttä Kosinskiin koska oli itsekin lukenut sarjakuvan, niin Oblivion sai tarvitsemaansa nosteen toteutukseen.

Mutta mitä lähes 120 miljoonan dollarin budjetilla saadaan aikaiseksi? Näyttelijöihin ei Tompan lisäksi paljoa kulunut sillä koko elokuva pyörii kolmen henkilön ympärillä ja ehdottomana veturina toimii tietenkin itse Cruise. Elokuvan nähtyään ei voi olla hymyilemättä sille että miksi Tomppa halusi tämän roolin, sillä harvoin ihan näin paljon yhden henkilön varassa mennään yli kaksi tuntia. Mutta tämä ei todellakaan haittaa sillä Tom Cruise on mies, jonka karisma todellakin riittää tällaiseen. Vaikka 50 vuotta on tullut miehelle mittariin niin se ei todellakaan näy. Jälleen miehen pitää olla ilman paitaa ja tehdä omat stunttinsa, joista ainakin jompi kumpi nostaa katsojille hien pintaan. Cruisen esittämä Jack Harper on tehokas droidien korjaaja vuonna 2077 kun maapallo on lähes tuhoutunut sodasta muukalaisrotua vastaan. Miehen seurana häärää Andrea Riseboroughin esittämä Victoria, jonka järjestelmällisyys ja lojaalisuus esimiehiä kohtaan on suorastaan maanista. Victoria kun ei kyseenalaista ketään eikä häntä kiinnosta muu kuin tehtävän suorittaminen ja Jackin kanssa heilastelu. Jo tämä herättää katsojissa epäilyksen siemenen.

Maapalolla elääkin vielä sodan hävinnyt muukalaisrotu, joka tekee tuhojaan aina silloin tällöin ja Jackin tehtävä on korjata jäljet ja pitää muukalaiset loitolla. Kaikki ei ole kuitenkaan ihan niin kuin ensiksi annetaan ymmärtää ja katsoja vedetään tähän maailmaan loisteliaasti sisään. Kosinski kuljettaa kameraa suorastaan maalaillen komeita maisemia ja taustalla tärähtelevät torviäänet ovat suoraan kopioita Inceptionista. Maailman karuus ja tehtävän tärkeys tuodaan katsojalle hyvin esille ja tulevaisuuden maailma näyttää erittäin uskottavalta. Jackin mieltä kuitenkin painaa unet menneisyydestä ja heräävä epäilys siitä että kaikki ei ole ihan kohdallaan. Pikkuhiljaa tapahtumat alkavat viedä ajatuksia myös tähän suuntaan ja Kosinski suorastaan loisteliaasti availee tarinan mysteerejä katsojalle. Cruisen esittämä Jack herättää katsojissa väkisinkin välittämisen tunteen, ja miehen tietämättömyyden tuskan suorastaan aistii. Pikkuhiljaa elokuvaan asteleva Olga Kurylenkon esittämä Julia alkaa hämmentämään status quota ja Jackin ja Victorian maailma alkaa muuttua. Olgan esitys on vangitsevaa, mutta valitettavasti hieman yksi-ilmeistä.

Oblivion noudattaa erittäin hyvin perinteistä tieteistarinaa, jossa salaisuudet avautuvat pikkuhiljaa ja juoni tihenee loppua kohti. Toimintaa säästellään erittäin viisaasti ja katsojalle annetaan aikaa tutustua Jackiin. Tomppa todellakin osaa tällaiset roolit ja harmi ettei Minority Reportin jälkeen ole scifin pariin palannut kuin vasta nyt. Toki elokuva sisältää paljon kliseitä alan elokuvista, mutta ne eivät oikeastaan haittaa. Jälleen kerran nimittäin ollaan sekoitettu kliinistä ja puhdasta tulevaisuuden kuvaa likaiseen alamaailmaan. Kontrastia haetaan myös Jackin ja Victorian esityksistä, joissa myös järjestelmällisyys kohtaa improvisaation. Oblivion on mukava elokuva katsoa. Se ei pamahda armottomasti katsojan kasvoille, vaan antaa aikaa nauttia ja uppoutua. Se herättää ajatuksia ja tarjoaa yllätyksiä. Se menee ajoittain turhankin turvallisia polkuja, mutta ei niin paljon että se närästäisi. Oblivion on kertakatsottava scifiseikkailu, joka ei ehkä jää historian kirjoihin, mutta kyllä ainakin allekirjoittanut nautti siitä sen koko keston. Suosittelen ehdottomasti scifistä pitäville.