Periaatteessa jonkin verran etukäteen kohuttu ja ainakin osittain kriitikkojen rakastama, mutta samalla suuren yleisön vihaama elokuva, Cosmopolis (2012), on ohjaaja/käsikirjoittaja David Cronenbergin tuotos Don DeLillon romaanista. Mitä se sitten on ja mitä se ei ole? No, se ei ole selvästikkään suuren yleisön elokuva, sillä Cosmopolis on aivan liian monimutkainen ja tylsä elokuva, jota normaali teini-ikäinen tai edes täysi-ikäinen jaksaisi katsoa. Paljon puhetta ja hyvin vähän vaihtuvia miljöitä tarjoileva elokuva muistuttaakin ihan oikeasti enemmän näytelmää kuin elokuvaa. Onkin jotenkin virkistävää sanoa, että tämä on miltei ensimmäisiä elokuvia, joita voisi helposti siirtää suoraan teatterin lavalle pällisteltäväksi.
Mistä Cosmopolis sitten kertoo? Lyhyesti selitettynä Cosmopolis on tarina sikarikkaasta Eric Packerista, joka yhden kaoottisen päivän aikana menettää omaisuutensa ottaen sen ainakin päällisin puolin varsin rauhallisesti. Mukaan mahtuu talousanalyyseja, psyykkeeseen vaikuttavaa aivo- ja petijumppaa, lääkärikäynti, sekä keskustelua… loputtomasti keskusteluja, jotka pinnistävät katsojankin kuilun partaalle.
Onkin todettava, että Cosmopolikseen on todella keskityttävä. Se ei ole mikään muovinen Fast and Furious, missä lihaskasat kaahailevat autoilla ja ammuskelevat ympäriinsä, vaan Cosmopolis on näytelmä, joka sisältää outoja välikohtauksia, jotka omalla tavallaan kääntää osan niistä absurdeiksi asioiksi, joita kukaan ei voi täysin ymmärtää. Toisin sanoen: Cosmopolis on taattua Cronenbergia.
Elokuvan näyttelijöistä ei yllättävää kyllä ole hirveästi valitettavaa. Täytyy kyllä myöntää, että minua arvelutti Robert Pattisonin rooli (Pattisonin rooliin piti tulla Colin Farrell, mutta Farrell eksyikin sekoilemaan Total Recall-remaken kanssa.), sillä mies on varmasti monelle tuttu Twilightien vuoksi. Toisaalta sitä kautta Pattisonin valinnan ymmärtää, sillä miehen täytyi osoittaa osaavansa oikeasti näytellä ja sitä hän totisesti osaa Cosmopoliksessa tehdä. Jäätävällä katseella ja maanisen psykoottisilla kasvoilla varustettu Pattison tekeekin Cosmopoliksessa huikean roolityön, jota ei varmasti tarvitse hävetä. Pattisonin rauhallisen ulkokuoren sisällä nimittäin kytee sellainen raivonpesä, että koko elokuva odottaa vain sitä hetkeä, kun Pattisonin hahmo päästää höyryjä pihalle.
Muutkin näyttelijät ovat hyvin mukana: Pattisonin vierellä seisoo sopivan etäinen Kevin Durand turvamiehenä ja muutamaan väliin mahdutetaan naisnäyttelijöistä aina sopivan dramaattisesta Juliette Binochesta Paul Giamattiin, joten sen puolesta on mukava nähdä monien näyttelijöiden tekevän pitkästä aikaa jotain, joka muistuttaa näyttelemistä sen sijaan, että pukeudutaan hihattomaan paitaan.
Cosmopolis on kiistatta hyvin monimutkainen ja monimuotoinen elokuva, josta ei välttämättä ota yhtään mitään selvää. Luultavasti DeLillon romaani on ollut varsin vaikea käännettävä elokuvakäsikirjoitukseksi, mutta Cronenberg on tuttuun tapaansa tehnyt varsin vahvaa ja värikästä työtä. Nimittäin Cosmopolis on muihin vuoden 2012 elokuviin verrattuna varsin omalaatuinen tapaus, jota voisi nimittää elokuvaksi, joita tehdään vain itselle. Cronenberg tekee sen vain niin persoonalliseen tapaansa, että on jo alkumetreiltä selvää, ettei se pääse voittajana maaliin. Minulle Cosmopolis oli puolestaan hyvää vaihtelua, joka osoitti, että Cronenberg jatkaa edelleen omia polkujaan ja että Pattison osaakin yhtäkkiä näytellä. Muuten tälle elokuvalle voi antaa huoletta pelkästä kiinnostavuudesta ja näytelmämuotoisuudesta yli kolmen tähden pisteet.
-
70%
Poiminta
Genret: draama
Kesto: 109 min
Ohjaaja: David Cronenberg
Pääosissa: Abdul Ayoola,Robert Pattison,Sarah Gadon,Jay Baruchel,Juliette Binoche,Kevin Durand,Paul Giamatti,Samantha Morton
Valmistusmaa: Ranska,Kanada,Portugali,Italia
Valmistusvuosi: 2012