The Hobbit: An Unexpected Journey

Vihdoinkin se on täällä! Hobitti – Odottamaton matka tai ehkä toiselta nimeltään Uuden-Seelannin luonto Peter Jacksonin silmin. Paljon on vettä virrannut kuvitteellisessa Rivendalessa, että yksi 2000-luvun suurimmista fantasiaseikkailuista sai vihdoin jatkoa, tai tarkemmin sanottuna esiosan sillä Hobitti sijoittuu noin 60 vuotta ennen Sormusten herran tapahtumia. Mutta lähellä oli ettei tämäkin projekti mennyt munilleen sillä alunperinhän Guillermo del Toron piti ohjata tämä teos kun hänet palkattiin projektiin jo vuonna 2008, mutta monien mutkien kautta mies lähti litomaan 2010 ja Jackson ryhtyi itse ohjaamaan tätä vuonna 2011. Ohjaajavaihdoksen lisäksi teos koki toisenkin merkittävän muutoksen, sillä alunperin kaksiosaiseksi elokuvaksi suunniteltu Hobitti muuttuikin kolmeksi osaksi, jotka valmistuvat vuoden välein.

Mutta suurin uutinen tämän teoksen ympärillä pyöri kuitenkin siinä käytetyn tekniikan ympärillä, sillä Hobitti on ensimmäinen elokuva, joka kuvattiin uudella HFR (High frame rate) tekniikalla, jossa normaali 24 kuvaa sekunnissa tuplattiin 48:n kuvaan sekunnissa tehden kuvasta huomattavan paljon mukavamman silmille. Voisin paasata tästä tekniikasta vaikka sivutolkulla, mutta lukijoita säästäen tyydyn muutamaan ylistävään kommenttiin. Tuplamäärä kuvia sekunnissa nimittäin tekee elokuvasta äärimmäisen elävän. Tähän päivään saakka olemme tottuneet suurissa panorointi kuvauksissa sekä nopeissa kohtauksissa liikesumeuteen ja ajoittaiseen nykimiseen tuon vanhan kuva rajoituksen takia. Nyt nämä esteet ovat poistettu ja elokuva näyttää aivan jumalaisen upealta. Jackson kun oikein mässäilee uudella tekniikalla ja alussa mainitsemani luontodokumentti viittaus osuu juuri tähän asiaan. Elokuva nimittäin välillä näyttää kuin joltain BBC:n dokumentilta ja kokoajan katsoja odottaa, että David Attenborough täräyttää äänensä eetteriin. Aluksi tämä sulavuus jopa hieman häiritsee, mutta elokuvan edetessä siihen kyllä tottuu ja lopussa tulee mieleen, että mitenkä sitä pystyy enää katsomaan normaalilla kuvanopeudella olevia elokuvia.

Mutta entäs itse teos? Aluksi täytyy huomauttaa, että Hobitti kirja ei ole läheskään niin synkkä kuin Taru sormusten herrasta. Sitä voisi kutsua jopa lasten kirjaksi. Tähän asiaan nähden Jackson tiiminsä ja del Toron kanssa ovatkin saaneet yllättävän aikuisen elokuvan aikaiseksi, jossa jännitystä ja vaaratilanteita riittää. On lähes hämmästyttävää kuinka suhteellisen ohut kirja on saatu venytettyä nyt kolmeen osaan, mutta jatko näyttää kuinka hyvin siinä lopulta onnistutaan. Mutta tähän viitaten tämäkin elokuva kyllä saa oman negatiivisen klanginsa tästä venyttelystä. Alussa tapahtuva hahmoesittely ja ruokailu Bilbon luona on jotain niin puuduttavaa, että jopa tällainen vannoutunut fantasiafani meinasi vaipua unten maille. Elokuva polkaistaankin varsinaisesti käyntiin vasta seurueen poistuttua konnusta, jonka jälkeen tylsiä hetkiä ei elokuvassa nähdä. Meno on railakasta ja paljon huumoripitoisempaa kuin sormusten herrassa. Vaikka seurue on iso, on Jackson onnistunut nostamaan oikeat hahmot esille ja pääpaino pysyykin vahvasti Gandalfin (Ian McKellen) ja Bilbon (Martin Freeman) harteilla. Kääpiöiden johtajana heiluva Thor (Richard Armitage) yrittää kovasti erottua massasta, mutta ei aivan siinä onnistu.

Elokuvan jäätävimmän suorituksen tekee kuitenkin jälleen kerran Andy Serkis, jonka klonkku on jotain mahtavuuden tuolla puolen. Klonkun hulluus on jopa pelottavaa ja hänen ja Bilbon välistä kohtausta on vaikea ylittää. Toki elokuvassa nähtiin muitakin tuttuja naamoja kuten Elrond ja Galadriel sekä tietenkin Saruman, mutta heidän läsnäolollaan vain leimattiin yhteenkuuluvuutta aikaisempiin teoksiin. Oli kuitenkin äärimmäisen hienoa huomata, että lähes kolmen tunnin kesto ei vienyt elokuvan eteenpäin menemisen tunnetta pois, alkua lukuunottamatta, vaan katsoja naulitaan tarinaan kiinni sen loppumetreille saakka. Elokuvan parasta antia olivat ehdottomasti maisemakuvakset ja taistelut, jotka näyttivät niin upeilta että ei meinannut uskoa silmiään. Rivendalen vesiputoukset, hiisien onkalot sekä kääpiöiden maailma olivat sellaista silmäkarkkia että oksat pois. Jokaisesta kohtauksesta hohtaa Jacksonin näkemys keskimaasta, ja siitä kuinka hän eli useita vuosia Tolkienin maailma mielessä. Hämäsikö sitten tämä visuaalinen kauneus itse tarinan puutteita, niin enpä tiedä. Alku kuitenkin rokotti pisteitä isolla kädellä sekä välillä aivan liian pitkiksi venytetyt taistelut, joissa katsoja alkaa puutumaan, mutta ehkäpä seuraava osa parantaa tätä trilogiaa sillä nyt jotain jäi kuitenkin hampaan koloon.

The Hobbit: An Unexpected Journey
  • 67%
    Elokuva - 67%
67%

Poiminta

Genret: fantasia
Kesto: 169 min
Ohjaaja: Peter Jackson
Pääosissa: Adam Brown, Aidan Turner, Andy Serkis, Dean O’Gorman, Graham McTavish, Hugo Weaving, Ian McKellen, James Nesbitt, Jed Brophy, John Callen, Ken Stott, Mark Hadlow, Martin Freeman, Peter Hambleton, Richard Armitage, Stephen Hunter, William Kircher
Valmistusmaa: Uusi-Seelanti, Yhdysvallat
Valmistusvuosi: 2012

Sending
User Review
0 (0 votes)
0 0 votes
Article Rating
Subscribe
Notify of
guest

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

1 Comment
Oldest
Newest Most Voted
Inline Feedbacks
View all comments
Anonymous
Anonymous
11 years ago

Ihan kelvollinen elokuva, jonka pystyi mukisematta katsomaan läpi. Harmittaa tässä vain se, että hahmoja on tällä kertaa yksinkertaisesti liikaa ja se, että elokuva on taas kerran pätkäisty kolmeen osaan. Nyt tämä ensimmäinen osa jää todella ikävästi kesken ja muutenkin homma tuntuu sitä kautta taputellulta diipadaapalta. 3.5/5p silti.