Reunalla

Asger Lethin ohjaama Reunalla (Man on a Ledge) on itseään toistava ja tylsämielinen thrilleri, jossa ei tapahdu oikeastaan mitään jännittävää, vaikka Sam Worthingtonin hahmo rakennuksen reunustalla keikkuukin ja väittää tekevänsä itsemurhan. Paikalla sujahtaa Elizabeth Banksin näyttelemä poliisin  neuvottelija, joka on Edward Burnsin näyttelemän poliisin ohella elokuvan ainoa rehellinen kyttä. Seurauksena on vähän heist:mäistä toimintaa, draamaa ja jännitystä, jossa varastetaan Ed Harrisin näyttelemältä business-mieheltä timantti.

Koko elokuvan juoni punoutuu Worthingtonin näyttelemän ex-vangin ympärille. Sitä myöten on helppo sanoa, että elokuva on jopa 102 minuuttisena siivilänä aivan liian pitkä, sillä Worthingtonin karisma ei riitä millään kannattelemaan tätä elokuvaa koossa. Kun taustalla häärii paljon varhaisemmista elokuvistaan tuttu Jamie Bell, lähinnä komedioista mieleen jäänyt Banks ja muutama tuttu sivuosanäyttelijä (mm. Burns, Titus Welliwer ja William Sadler (jep, se Die Hard 2:n pahis)), niin koossa on ainakin paperilla suhteellisen vahva joukko. Valitettavasti Banksilta puuttuu uskottavuutta ja “pääpahiksen” roolissa olevaa Ed Harrisia nähdään elokuvassa aivan liian vähän aikaa.

Muutenkin on sanottava, etten ole vielä(kään) nähnyt Worthingtonilta tasaisen vahvaa suoritusta missään elokuvassa. Hän oli pettymys “Titaani”-sekoiluissa, eikä mies ollut mielestäni mikään pääosanesittäjä Avatarissakaan. Sitä myöten on vaikea ymmärtää, että miten mies edelleen on ainakin lievässä nosteessa, sillä hänellä ei välttämättä ole sellaista karismaa ja määrätietoisuutta, jolla ottaa rooli haltuun. Myös Banks on Reunalla-elokuvaan täysin väärä valinta. Kun taustalla on suosittu ja toimiva komedia Zack and Miri Make a Porno, niin on vaikea nähdä Banksia minään muuna kuin komedioiden näyttelijättärenä.

On todettava myös, että Asger Leth ei myöskään missään vaiheessa saa oikein kiinni Reunalla-elokuvan punaisesta langasta. Sen takia Reunalla muistuttaa etäisesti heist-elokuvaa ja samalla etäisesti jonkinlaista rikosdraamaa. Koska elokuva on niiden molempien heikosti ohjattu sekoitus jää näyttelijöille vain miljöö, jossa pällistellä asioiden etenemistä. Samaa ajattelee myös katsoja, joka ihmettelee, että kuinka tässä ollaan taas tälläisessä tilanteessa.