Taken 2

Taken 2 on ranskalainen (kyllä, ranskalainen) toimintaelokuva, joka on puhuttu englanniksi. Se on suoraa jatkoa suhteellisen hyvin menestyneelle Taken-nimiselle elokuvalle, jossa Liam Neeson näyttelemä ex-agentti etsii Ranskassa kadonnutta tytärtään ja tappaa matkallaan kaikki vastaan tulevat. Sama teema jatkuu hieman kevennetyllä tunnelmalla Taken 2:ssa, jossa Liam Neeson otetaan vangiksi ex-vaimonsa (iki-ihana Famke Janssen) kanssa. Koko touhu saa jonkinlaisen syynsä ja seurauksensa jossain leffan keskivaiheilla, kun Neesonin näyttelemä Bryan toteaa puhelimessa tyttärelleen:

“Listen to me carefully, Kim. Your mother; is going to be taken. And people are gonna come for you to.”

Katsoja varmaan tässä vaiheessa toteaa, että “ei kai taas?” Koko touhu tehdään taas uudestaan ja oikeasti tässä elokuvassa on päivänselvää, että mitä kaappaajille tapahtuu ja mitä tapahtuu päähenkilön perheelle. Koko touhu muistuttaa omalla tavallaan vaikkapa jonkinlaisen railakkaamman sitcomin jaksoa, jossa päähenkilö joutuu mistä tahansa asiasta vaikeuksiin, jonka päähenkilö sitten selvittää railakkaamman toiminnan kautta.

Muutenkin näyttelijät ovat suhteellisen karmeassa iskussa. Liam Neeson suurin piirtein naureskelee (tai ainakin siltä tuntuu) roolinsa läpi ja Famke Janssen tyytyy lähinnä itkeskelemään omassa roolissaan. Perheen tytärtä näyttelevä Maggie Grace joutuu ihan oikeasti jo ihan pikkaisen näyttelemään ja pahiksena toimiva Rade Serbedzija edustaa ehdottomasti elokuvan parasta antia. Muuten elokuvan sivuosien näyttelijät ovat yhdentekeviä suorittajia.

Oikeasti Taken 2 on turha elokuva. Se on turha sen vuoksi, ettei koko alkuperäinen elokuva tarvitsisi jatko-osaa ja turha siksi, että Taken 2 vain toistaa ykkösen tarinan ja toiminnan. Mitään uutta tai mullistavaa elokuvasta on turha odotella. Vain ensimmäisen osan nähneiden katsojien naurahdukset paljastavat sen, että elokuva on rennompi. “Jahtaahan” Neesonin näyttelemä hahmo tyttärensä poikaystävääkin elokuvan alussa.

Pahinta Taken 2:ssa ehkä on se, että se muistuttaa ehkä jollain tavalla Steven Seagalin sekoiluja. Toimintaa on ja kovia puheita, jotka huipentuvat ase tanassa kävelyyn ja tappeluihin, joissa Neeson antaa selkään kaikille. Oikeasti juoni ei kuitenkaan päätä huimaa ja elokuva tuntuu kaikkinensa varsin yhdentekevältä teokselta. Ja sitä ratkaisua, että miksi tämä elokuva pyörii elokuvateattereissa, on hyvin vaikea ymmärtää. Tämä elokuva kun olisi joutanut suoraan vuokraamon hyllylle pölyttymään.