From Paris with Love

Patonginpurijoiden maasta tulee taas tiukkaa toimintaa kun Ranskan uusi toimintaohjaajaguru Pierre Morel yrittää jatkaa District 13:n ja Takeninjalanjäljillä. Kahden ensimmäisen ohjauksen ollessa jotain uutta tässä hieman väljähtäneeksi käyneessä genressä, niin kolmas ohjaustyö ottaa yhden askeleen taaksepäin lähes kaikilla osa-alueilla. Miehen ensimmäinen ohjaus District 13 toi loisteliaasti ranskalaiset stunt-parkourmiehet valkokankaalle ja sekoitti toimintaa, parkouria ja huumoria juuri sopivalla suhteella. Miehen toinen teos Taken taas teki hieman epäsovinnaisesta toimintatähdestä pysäyttämättömän tappojunan, jossa Liam Neeson tekee ehkäpä yhden uransa parhaista suorituksista toiminnan ollessa juuri sopivan groteskia ja brutaalin realistista. From Paris with Love on kuin menestyskrapulassa tehty Hollywood-pläjäys, josta puuttuu se jokin. 

Ehkä suurimpana kompastuskivenä tässä teoksessa ovat sen näyttelijät.John Travolta on jo pitkään näytellyt joko itseään tai muuten vain sekopäisiä rooleja, eikä tämä teos tee siihen mitään poikkeusta. Travoltan “superagentti” Charlie Wax on kuin yhden miehen sovinistinen armeija, joka pilkkaa kaikkia tasapuolisesti ja tappaa viholliset niin pihalla kuin puutarhassa vailla minkäänlaisia tunnontuskia. Täytyy kuitenkin myöntää, että ohjaaja Morel on saanut Waxin hahmoon kyllä oikeanlaista munaa ja särmää, jolla Travoltan ylinäyttelevästä tyylistä on saatu kaikki tarvittavat tehot irti, ja suoritus ei lipsahtele rajojen ulkopuolelle kuin ajoittain. Sen sijaan Tudorsillamaailmanmaineeseen noussut Jonathan Rhys Meyers ei oikein tiedä paikkaansa tässä elokuvassa. Hänen esittämä keltanokka-agentti James Reece on ajoittain pihalla kuin voikukka niin elokuvassa kuin roolissaankin. 

Jos siis jokin voisi pitää tämän elokuvan raiteillaan, olisi sen pakko olla juoni, mutta sekin töksähtelee katsojan nuppia vasten ajoittain erittäin kivuliaasti. Agentti Reece toimii peitehommissa Yhdysvaltain lähetystössä Pariisissa hoidelleen samalla pienimuotoisia tehtäviä CIA:n laskuun kuten rekisterikilpien vaihtamista ja salakuuntelulaitteden asentelua toivoen kokoajan ylennystä toiminnallisimpiin hommiin, koska uusi tyttöystäväkin haluaisi toiminnallisemman miehen rinnalleen. Yllättäen hänelle tulee tilaisuus päästä tositoimiin, kun hänen pitää hakea lentokentältä kovan luokan CIA-agentti Wax ja sen jälkeen Reece alkaakin katumaan toiveitaan. Wax nimittäin aloittaa pienimuotoisen sodan huumeidenvälitystä vastaan Pariisin sydämessä ja voi pojat sitä ruumiiden määrää mitä katsojan eteen tarjotaan. Huumeiden välityksen katkaiseminen on kuitenkin vain puolitehtävää, ja pian Reecelle selviää Waxin tehtävän karmaisevin puoli. 

Ohjaaja Morel osaa kyllä rytmittää elokuvan loisteliaasti ja toiminta on juuri niin dynaamista kuin hänen aikaisemmat elokuvansa ovat osoittaneet. Suurin kompastuskivi löytyykin niistä suvantovaiheista ja dialogista, jonka pitäisi viedä elokuvaa eteenpäin johdonmukaisesti ja katsojaa kiinnostaen. Aina kun Travolta pääsee ääneen alkaa katsoja toivoa, että jotain muuta tapahtuisi. Kun juoneen alkaa tupsahtelemaan taas terroristeja ja pommi-iskuja niin viimeisetkin omaperäisyyden rippeet katoavat savuna ilmaan. From Paris with love on toiminnantäyteinen krapulaviihdepläjäys, jossa ranskalaisesta elokuvanteosta ei kerro muuta kuin tapahtumapaikka ja nimi. Muuten tämä lipsahtaa jälleen sinne sieluttoman Hollywood-viihteen puolelle tarjoten vauhtia ja vaaratilanteita puolentoista tunnin verran, minkä jälkeen elokuva unohtuu suurinpiirtein yhtänopealla aikataululla.