The Avengers

Vihdoinkin Marvel teki sen mitä me kaikki sarjakuvien fanipojat olemme odottaneet kaikki nämä vuodet. Muutamien viime vuosien aikana Kostajien hahmoja esitelleet erilliset elokuvat johtivat tietä tähän suuntaan, ja viimeisessä epilogissa, Thorissa, jopa pääpahis paljastettiin suurelle yleisölle. Jäsenten erillinen esittely omissa elokuvissaan olikin ehkä loistavin keksintö sitten maustetun jogurtin, jolloin tässä elokuvassa päästiin niin sanotusti suoraan asiaan. Ja voi pojat millaiseen seikkailuun Buffy – vampyyrintappajalla itsensä kaikkien tietoisuuteen nostanut Joss Whedonkatsojat vie. Ei ole vaikeaa huomata missä Whedonin juuret itävät, sillä kaikesta huokuu uskollisuus ja yhdenmukaisuus itse sarjakuvien maailmaan, ja vaikka Whedon on ohjaajana ehkä hieman noviiisi, niin sitä ei todellakaan huomaa tämän teoksen yhteydessä. Käsissämme on nimittäin yli kaksi tuntia täyttä dynamiittia. 

Täytyy kuitenkin huomauttaa, että vaikka kyseessä on selkeästi tiimin, eli Kostajien tarina, niin silti elokuvassa on vain muutama todella vakuuttava hahmo, jotka pitävät palettia kasassa. Toisin kuin sarjakuvassa, ja osittain tässä elokuvassa, Kapteeni Amerikan pitäisi olla koko porukan johtaja, niin totta puhuen Robert Downey Jr kyllä on elokuvan ehdoton tähti Rautamiehenä. Tämä ei toki yllätä ketään, sillä kyllähän miehen esitys kahdessa sankarin omassa elokuvassa oli niin vakuuttavaa, että jatke on suorastaan luonnollinen. Elokuvan toiseksi veturiksi nousee kuitenkin ehkä yllättäen jo kolmatta eri Banneria esittävä Mark Ruffalo, jonka eleetön itsehillintä ennen vihreäksi muuttumista on jotain todella käsin kosketeltavaa. Olikin myös hienoa, että Whedon on lähtenyt tekemään Kostajien kokoonpanosta sen alkuperäistä sarjakuvaa vastaavaa, jossa nämä kaikki kuusi ovat mukana. Toki ilmeinen tekijä Henry Pym, alias Muurahaismies, puuttuu vaimoineen, mutta suotakoon tämä harha-askel Whedonille. 

Mutta kaikki muut avaintekijät ovatkin sitten mukana: Rautamies, Kapteeni Amerikka, Hulk, Thor, Musta leski ja Haukansilmä. Chris Evans on nostanut paljon osakkeitaan menneestä Ihmeneloset debyytistään supersankarien maailmassa, ja Kapteeni Amerikan rooli sopii miehelle kuin kilpi käteen.Scarlett Johanssonin esitys Mustana leskenä on toki erittäin onnistunut, ja kuuluhan nainen sarjakuvissakin kostajiin, mutta totuuden nimissä tämä nerokas salamurhaaja-agentti on ehkä hieman mukavuusalueensa ulkopuolella tässä massiivisessa sodassa superihmisten ja puolijumalien kanssa, että ainoastaan tiukka nahka-asu on syy naisen esiintymiseen. Haukansilmänä esiintyvä Jeremy Renner onkin sitten toinen tarina, sillä vaikka mies on ihan normaali ihminen, niin miehen jouskarin käyttö hipoo välillä sellaisia rajoja, että itse Stallonekin olisi kateellinen. Täytyykin siis nostaa jälleen hattua Wheodinille, sillä hän onnistuu pitämään juonen ja hahmojen symmetrian niin hyvin hanskassa, että kaikille löytyy järkevää tekemistä ja paikka tässä elokuvassa. 

Kaikkea tätä kasassa pitääkin sitten loisteliaasti Samuel L Jacksonin esittämä Nick Fury, joka Ultimate Kostajista johtuen on muuttunut toisen maailmansodan valkoisesta veteraanista mustaksi mambaksi. Onkin hienoa huomata kuinka setä Samuel suorastaan nauttii tästä roolistaan, ja miehen habitus on välillä aika legendaarista. Muutenkin meno on hyvinkin sarjakuvamaista, ja Whedon on saanut kaapattua sen hurtin huumorin ja hahmojen väliset skismat. Kostajat nimittäin olivat alun alkujaankin hieman sekalainen joukko, jotka eivät koskaan oikein tulleet toimeen keskenään siviilissä, mutta vaaran uhatessa löivät hynttyyt yhteen yhteisen vihollisen voittamiseksi. Stan Leen ja Jack Kirbyn luoma 60-luvun Kostajat ovat hyvin vahvasti läsnä tässä tarinassa, ja jopa yhteinen vihollinen Loki on otettu tuolta ajalta. Tähän on kuitenkin yhdistetty hyvin myöhempää “Ylivertaiset”-saagaa, jonka Mark Millar ja Bryan Hitch loivat kuvaamaan Kostajia nykyajassa. Kun maahan hyökkäävät ulkoavaruuden örkit, Chitauritkin (toiselta nimeltään vanhassa marvel universumissa olevat Skrullit) ovat napattu ultimate marvelin universumista niin faktat ovat ainakin kunnossa. 

Meno on siis vauhdikasta ja viihdyttävää. Whedon on luonut erittäin taidokkaasti rytmitetyn tarinan jossa jokainen hahmo tukee tarinaa. Toki juoniaukkoja löytyy, ja välillä hahmojen välinen nahistelu saa jopa koomisia piirteitä, mutta silti tylsiintymistä ei missään vaiheessa pääse syntymään. Huumoria on jopa enemmän kuin aikaisemmissa Marvel-filmatisoinneissa yhteensä ja kun lopussa käytävä sota Chitaureja pääsee kunnolla vauhtiin niin Marvel-fanipojalla pääsee väkisinkin touhutipat housuun, sillä tehoste- ja adrenaliinitykitys on suorastaan henkeäsalpaavaa. Valitettavasti tämä teos on kuitenkin raiskattu 3D:llä, mutta ei siihen onneksi loppupeleissä kiinnitä niin paljoa huomioita että se veisi pisteitä pois kokonaisuudesta. Käsissä on siis todellinen mestariteos, joka tuntuu maailmallakin tahkoavan enemmän rahaa kuin yksikään sarjakuvafilmatisointi. Tästä on hyvä jatkaa seuraavan vuoden jatko-osille.