Avaa silmäsi

Viimeinkin katsoin Vanilla sky:n alkuperäisversion, Abre los ojosin (suom. Avaa silmäsi), joka oli kaikkinensa erittäin mainio kokonaisuus. Jopa parempi kuin remakensa Vanilla Sky. Ei siinä mitään, etteivätkö jenkit onnistuneet omassa versiossaan, mutta sydän tulta täynnä olevat espanjalaiset tuovat alkuperäisversioon lisää tunnetta mukaan. Varsinkin kun pääosanesittäjien, Noriegan ja Cruzin, kemiat pelaavat lähestulkoon salamoiden yhteen, niin käsissä on tunteellinen kaksituntinen, jonka jälkeen on melkein taas itsetutkistelun paikka.

Näyttelijät ovatkin ohjaaja Amenabarin käsissä kuin sulaa vahaa, jota voi muovailla suuntaan tai toiseen. Pääroolissa Cesaria näyttelevä Eduardo Noriega onnistuu roolissaan Cruisea paljon paremmin. Mies tuskailee kasvonsa menettäneenä komistuksena lähes epätoivon partaalle ja takaisin tyylillä, jollaista harvoin näkee. Persoonallisuuskin vaihtaa nopeasti naaman mukana ja loppu onkin jotain kaaoottista piinaa ja välillistä euforiaa, jota siivittää lähes infernaalisen hyvin tapahtumiin sopiva musiikki. Amenabarin kirjoittama tarina saa vielä lisäksi toisen väkevän roolin Sofian muodossa, jota näyttelee tumma hymyhuuli, Penelope Cruz. Cruz, joka myöhemmin teki saman roolinsa Vanilla Skyssä, on nuorena ja kauniina näyttelemistä opiskelevana naisena loistava. Sofia joutuu painottelemaankin Cesarin ja tämän parhaan kaverinsa Pelayon (Fele Martinez) välillä, joista kumpikin rakastaa palavasti Sofiaa. Cruzin suoritus onkin jotain lämpimän ja empivän väliltä: rakkaus roihuu ja saa aina takaiskuja lähinnä Cesarin takia, joka on saanut vakavia traumoja vainooja-naisen, Nurian, takia. Täydellistä näyttelijäntyötä täydentää vielä Chete Lera, joka tekee voimakkaan rauhallisen roolin Cesarin psykiatrina, Antoniona.

Abre los ojos on uni. Lyhyesti sanottuna sen tarinaa ja koko rakennetta voi kuvata hyvinkin tuolla sanalla. Se on yhtä hämmentävä, niin pääosanesittäjän roolihahmolle kuin katsojalleenkin, sillä se sisältää monta mielenkiintoista juonenkäännettä, joita ei ensimmäisellä kerralla millään huomaa. Loppuselitystenkin jäädessä vaillinaiseksi sotkuksi ja päähenkilön todellisuuden hyväksymiseksi, astuu esiin katsojan oma mielikuvitus, joka saa loppujen lopuksi itse päättää, mikä on unta ja mikä ei. Mielihalu kuvitella koko elokuva uneksi on mahtava ja sitä on käytetty myöhemmissäkin elokuvissa kuten Matrixissa. Loppujen lopuksi Neo seikkaileekin vain virtuaalisessa unimaailmassa samalla tavalla kuin Abre los ojosin Cesar. Tämä, ja monet muut seikat tekevät Abre los ojosista herkullisen paketin, jota ei kannata jättää avaamatta… Sillä jos elokuva onnistuu herättämään tunteita ja ajatuksia, antaa suuria unelmia, rakkautta ja kohtalon ironiaa, niin silloin siitä pitää vain kertakaikkiaan ottaa kaikki irti. Suosittelen erittäin lämpimästi kaikille.

  • 95%
    Avaa silmäsi - 95%
95%

Tiedot

Genret: draama
Kesto: 117 min
Ohjaajat: Alejandro Amenabar
Pääosissa: Chete Lera, Eduardo Noriega, Fele Martinez, Najwa Nimri, Penelope Cruz
Valmistusmaa: Espanja, Italia, Ranska
Valmistusvuosi: 1997

Sending
User Review
0 (0 votes)
0 0 votes
Article Rating
Subscribe
Notify of
guest

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

0 Comments
Oldest
Newest Most Voted
Inline Feedbacks
View all comments