George Lucas aloitti yli kolme vuosikymmentä sitten jotain sellaista, joka muutti monta asiaa elokuvamaailmassa. Mies oli myös niin fiksu tehdessään jatkoa yllätyshitti Tähtien Sodalle, että jättäytyi suosiolla pois ohjaajan pallilta, ja antoi ohjakset legendaariselle Irvin Kershnerille tuodakseen kaivattua syvyyttä ja inhimillisyyttä sarjan jatko-osaan. Sitä se todellakin toi ja voidaan jopa hyvällä omallatunnolla väittää että sarjan ”viides” osa on koko kuusiosaisen elokuvasaagan paras. Tähän osaan latautuu niin paljon legendaarisia kohtauksia, ja sellaista tunnetta mikä loi tästä saagasta niin muistettavan. Toki tätäkin osaa on jälkikäteen paljon ”paranneltu”, mutta pilvikaupunkia lukuunottamatta mitään oleellista parannukset eivät ole tuoneet ja se sama tunne valtaa katsojan edelleen kun Han, Leia ja Luke seikkailevat toista kertaa yhdessä pahaa imperiumia vastaan.
Kuolemantähden räjäytys ei siis lopettanut imperiumin uhkaa, ja kapinallisten sota on itseasiassa vasta alkamassa. Mutta tämä toinen osa toimii kuitenkin lähes täydellisenä välielokuvana ennen suurta finaalia ja imperiumin joukot Darth Vaderin johdolla pääsevätkin iskemään kapinallisten arkoihin kohtiin ja saavuttamaan eräänlaisen erävoiton ennenkuin lopullinen taisto käydään universumin vapaudesta. Perussävy onkin siis tumma ja vastoinkäymisiä tulee enemään kuin onnistumisia, eikä yleinen ilmapiirikään ole niin lapsiystävällinen kuin ensimmäisessä osassa. Tästä huolimatta elokuva viljelee yllättävän paljon huumoria ja joka kuitenkin on enemmän sivistynyttä, kuin ensimmäisen osan slapstick tai hassunhauskat avaruusolennot. Suurimpana tekijänä tässä toimiikin Harrison Fordin ja Carrie Fisherin saumaton kemia.
Tämä elokuva esittelee myös kaksi ratkaisevaa hahmoa tässä kaanonissa, nimittäin lähes 900 vuotta vanhan jedi-mestari Yodan, ja imperiumia johtavan keisarin, joka samalla on voiman pimeänpuolen mestari. Vaikka Yoda aluksi esitellään lähes koomisena sivuhahmona, niin muppet esityksestä huolimatta hänestä saadaan yllättävän paljon irti ja vakavoituessaan katsoja voi jopa uskoa tämän hahmon voimaan ja viisauteen hänen kouluttaessaan Lukea, ja kuka voisi unohtaa legendaarisen ”koolla ei ole väliä” aluksen noston. Elokuva kuvaakin mainiosti edellisessä elokuvassa alkanutta Luken matkaa kohti Jedi voimia sekä Hanin ja Leian suhdetta. Myös Vader saa muutamia uusia piirteitä, eikä sovi unohtaa Kenobin haamuesiintymisiä, jotka saatiin mukaan vasta pitkien keskustelujen Guinessin ja Lucasin välillä. Nimittäin tarina kertoo, että Kenobin ei pitänyt kuolla heti ensimmäisessä elokuvassa.
Elokuvan juonikin hakee vertaistaan, kun alun jääplaneetalta sankareiden tiet erkanevat ja he kohtaavat uudestaan vasta seuraavassa osassa. Luken tie vie suoplaneetta Dagobahille Yodan oppiin, ja Solon ja Leian matka kokee monta mielenkiintoisempaa mutkaa asteroidivyöhykkeeltä legendaariseen pilvikaupunki Bespiniin. Vaderin takaa-ajo piskuista Falconia vastaan on jotain unohtumatonta, ja Lucas on luonut hienon kontrastin kuinka pienellä aluksella ”taistellaan” kokonaista tähtilaiva-armadaa vastaan. Tehosteiden taso on jotain käsittämätöntä ottaen huomioon tuotannon ajankohdan, ja nippelitietona mainittakoon, että osa asteroideista oli tehty perunasta. Tämä elokuva toi myös hienosti esille Imperiumin vallanjaon, ja sen kuinka häilyvä oli upseereiden elinikä kun asiat eivät mennetkään aivan suunnitelmien mukaisesti. Yllättävät ylentämiset ovat ajoittain jopa koomisia kun Vader niittää omaa porukkaansa suhteellisen huoletta.
Imperiumin vastaiskun kohokohdaksi nousee kuitenkin ehkä lopun miekkataistelu Vaderin ja Luken välillä, joka opettaa nuorelle Jedille, että pelkällä innolla ei mestaria voiteta. Vader kun pyyhkii niin fyysisesti kuin henkisestikin Lukellä pilvikaupungin lattioita ja tuo sellaisia faktoja pöytään, että vieläkin kohtaus aiheuttaa kylmiä väreitä. Tämä kaikki on kuitenkin vasta eräänlaista esileikkiä seuraavaa osaa varten. Ehkä juuri se fakta, että kapinalliset saavat lopussa vain moraalisen torjuntavoiton nostaa tämän elokuvan tunnelatausta. Viimeistä osaa pilaavat hieman Ewokit ja ensimmäinen osa kärsi Lucasin lapsellisistä hahmoista ja naivista käänteistä. Imperiumin vastaiskussa ei ole heikkoja kohtia, vaan se on kuin järkähtämättömästi etenevä super star destroyer, joka jyrää varmasti alusta loppuun sisältäen huikeita juonellisia kohotuksia ja elämälle välttämättömiä takaiskuja. Tämä osa nostaa koko alkuperäisen trilogian sen arvoiselle tasolle ja tuo hahmoihin niihin kaivattua syvyyttä. Star Wars episodi V on klassikko niin omassa genressään kuin elokuvissa yleensä. Se kuuluu niihin elokuvien kulmakiviin, jotka täytyy vain nähdä.
Star Wars: Episode V - The Empire Strikes Back
-
95%
Poiminta
Genret: sci-fi, seikkailu, toiminta
Kesto: 124 min
Ohjaaja: Irvin Kershner
Pääosissa: Alec Guinness, Anthony Daniels, Billy Dee Williams, Carrie Fisher, David Prowse, Harrison Ford, Mark Hamill, Peter Mayhew
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Valmistusvuosi: 1980