Tappava ase 2

Vuonna 1987 valmistunut elokuva Tappava ase (Lethal Weapon) oli niin suuri hitti 80-luvun loppuun, että siitä piti tehdä jatko-osa. Se jäi ensimmäisen osan ohjanneen Richard Donnerin tehtäväksi ja hän loihtikin ensimmäisestä elokuvasta mallikkaan jatko-osan, jolle mielikuvituksellisesti annettiin nimi Tappava ase 2 (Lethal Weapon 2). Samalla kun Donner toteutti Shane Blackin kanssa visiota erikoisista poliiseista, jotka ampuivat kaikkea mikä liikkuu ja heittävät läppää samassa, toteutti hän visionsa klassisesta jatko-osasta, jossa on kaikkea enemmän. Niinpä Tappava ase 2 sisältää rutkasti enemmän ammuskelua, alastomuutta, räjähdyksiä ja takaa-ajoja. Normaalisti tämä visio vie jatko-osan turmioon, muttei tässä tapauksessa, sillä pääosanesittäjät jaksoivat edelleen toteuttaa scriptin vaatimaa hiuksenhienoa taiteilua vakavan toiminnan ja toimintakomedian välillä. Siinä missä nykyään toimintakomediat ovat lähinnä säälittävän lepsuja, on Tappava ase 2 toista maata: testosteronia herutetaan oikein huolella.

Ja miksipä ei? Mel Gibson ja Danny Glover muodostavat edelleen tässä elokuvassa loistavan työparin, josta nähtiin tietenkin viitteitä jo ensimmäisessä osassa. Tosin työparin kemiat ovat muuttuneet ensimmäisestä osasta sen verran, etteivät he enää totuttele toisen oikkuihin, vaan tuntevat toisensa jo hyvin. Tämä johtaa elokuvan oivallisiin komediallisiin elementteihin, joita suojeltavaa rikollista näyttelevä Joe Pesci pitelee oivallisesti hyppysissään. Kun vitsien anti on sekä sanallista, että sanatonta, voi katsojakin kotisohvalla jo hieman rentoutua.

Syytä rentoutumiseen tavallaan onkin, sillä Tappava ase 2:n juoni ei ole maailman parhaimmasta päästä. Tällä kertaa Riggsin ja Murtaughin eteen asettuu iso rikollisryhmittymä etelä-afrikkalaisia diplomaatteja, jotka harrastavat vapaa-ajallaan rikollista toimintaa. Kun poliisiparin esteenä on diplomaattinen koskemattomuus ja alati pahenevat rikollisten toimet ammuskeluineen päivineen, on katsojan edessä harras lopputaistelun odottelu, jonka lopputulos on jo valmiiksi kaikkien tiedossa. Kun elokuvan jännittävintä antia on se, että pääsekö Gibsonin näyttelemä Riggs Patsy Kensitin esittämän sihteerikön pöksyihin, niin ei voida puhua kovinkaan jännittävästä elokuvasta. Onneksi toimintakomediat harvemmin ovat sitä, joten tietyssä mielessä kunnon juonen puuttuminen on jollain tasolla jopa hyväksyttävää.

On myös sanottava sananen elokuvan toteutuksesta, sillä se ansaitsee aikakauteensa nähden kiitettävän maininnan muun muassa soundtrackistaaan ja kuvauksesta, joka on stunttien ohella jopa kekseliästä. Vai missä elokuvassa muka ajetaan autolla kontin läpi yläilmoissa tai vedetään talo rinteeltä alas autolla? On myös mainittava, ettei Tappava ase 2 ole tietenkään mikään maailman paras elokuva, mutta keskitason yli se sentään kirkkaasti kipuaa. Sekin on mielestäni vain Gibsonin ja Gloverin ansioita, joiden keskinäinen kemia tuntuu sopivan tähän elokuvaan lähes täydellisesti: hieman sisäänpäin kääntyvä introvertti Glover pehmeneekin hienosti Gibsonin näyttelemän puolihullun Riggsin otteessa.