Eraser – suojelija

The Mask-elokuvan ohjaajana hieman nimeä tehneen miehen, Chuck Russellin, seuraava projekti oli valtava toimintapläjäys Eraser -suojelija (1996), jossa yhdistettiin huumoria, sekä Arnold Schwarzeneggerin menestyselokuvia toisiinsa. Tuloksena oli kökköjä erikoistehosteita, huonoja vitsejä ja paljon peliin lyövä Arnold, joka ei kyennyt tuomaan elokuvaan mitään ihmeellistä. Lopputulos olikin James Caan tuskissaan irvistelemässä ja Arnold kävelemässä palavasta rakennuksesta pois kuin terminaattori. Eraser onkin kuin osittain huono vitsi, jossa kehnot käsikirjoittajat ovat kopioineet hieman liikaa muita elokuvia ja joka on jäänyt lähestulkoon kaikissa asioissa puolitiehen.

Elokuva kertoo varsin erikoisen tarinan “suojelijasta”, eli toisin sanoen John Krugerista (Schwarzenegger), jonka tehtävänä on suojella todistajia pahoilta ihmisiltä. Suojelu tässä tapauksessa tarkoittaa tietenkin tappamista ja Arnold tappaakin elokuvassa ensi töikseen kolme (vai oliko peräti neljä) pahaa poikaa puolittaisella ninjatyylillä. Sitten vain sanat: “Don’t move, you’re dead.” ja taas on päivä pulkassa. Jos tämä ei riittänyt, niin sitten vasta mennäänkin lujaa metsään. Ensinnäkään valtiota, jolle Kruger työskentelee, ei kiinnosta pätkääkään kuolleet ihmiset. Kruger toimiikin “suojelijana” kuin salainen agentti, joka ei ole vastuussa kenellekään yhtään mistään. Välillä naureskellaan Caanin kanssa oppi-isä opettaa oppipoikaa-vitseille ja lätkitään toisiaan selkään. Sitten homma muuttuu vakavaksi, kun lähes valonnopeudella lentävät luodit (ase on mielikuvituksellinen kannettava raidetykki) meinaavat sahata Krugerilta pään irti ja tappaa samalla todistajan. Tästä alkaa sitten Krugerin eräänlainen amok-juoksu, joka huipentuu lopulta siihen, että eräs satama pistetään täysin päreiksi terminator-tyyliin.

Näyttelijät ovat Eraserissa miltei yhdentekeviä: Arnold tekee tietenkin pääroolissa kaikkensa, mutta rajansa kaikella, sillä kaikki miehen viljelevät vitsit eivät kertakaikkiaan enää toimi. Toimintakohtauksissa Arnoldilla on sitä jotain, mutta hän jää väistämättä pahiksen roolissa nähtävän James Caanin varjoon. Tämä on tietenkin lähes luonnollista, sillä jo Kummisedässä nähdyllä Caanilla on huomattavasti paljon enemmän karismaa ja näyttelijänlahjoja puheidensa lisäksi. Toisaalta sivuroolit jäävät elokuvassa selvästi sivurooleiksi: Russell ei ole saanut mitään irti väsyneen oloisesta Vanessa Williamsista, eikä elokuvan koominen sidekick, Robert Pastorelli, onnistu roolissaan yhtään sen paremmin.

On myös sanottava sananen elokuvan erikoistehosteista, sillä jos jotain elokuvasta jää mieleen, niin ne ovat elokuvan kannettavat raidetykit, jotka varmasti toivat omaa pientä lisäänsä elokuvan maailmaan vuonna 1996. Ne nimittäin sopivat elokuvaan yllättävän hyvin ja samalla luurankokikkailut tähtäimen läpi ovat jotain uutta ja piristävää. Toisaalta elokuvan muut erikoistehosteet ovat kauheita: trikkikuvaa on käytetty muun muassa lentokonekohtauksessa tökeröllä tavalla, eivätkä muutkaan erikoistehosteita vaativat kohtaukset näytä missään nimessä hyviltä. Kun elokuvan tarinakin on tyypillistä “tapa minut tai tapan sinut”-kähinää, on katsojan osittainen kyllästyminen tosiasia. Toimintaelokuvien faneille Eraserista on sentään yhden kerran elokuvaksi, vaikkakin voisin helposti suositella jotain järkevämpää elokuvaa, jossa on oikea käsikirjoitus.