Dead Snow

Dead Snow (Død snø) on norjalainen kauhusplatter, joka on tullut elokuvamarkkinoille tavallaan hieman myöhässä. 2000-luvun alussa alkanut goreilu ja ylitse menevä väkivalta on jo menettänyt uutuudenviehätyksensä ja tilanne on tullut varsinkin Jenkkilästä suoraan videovuokraamoon päätyviä kauhuelokuvia, jotka ovat toinen toistaan huonompia. Viime vuoden Night Visions-elokuvafestivaaleilla yleisöä hauskuuttanut elokuva on kuitenkin (ja onneksi) pirteä yllätys niin satunnaiselle katsojalle, kuin myös splatterelokuvien vannoutuneelle ystävälle.

Lyhyesti referoituna Dead Snow kertoo tarinan muutamasta norjalaisesta nuoresta aikuisesta, jotka ovat päättäneet pitää perinteisen ryyppyloman syrjäisessä tunturimajassa. Asiat alkavat kuitenkin mennä lievästi sanottuna pieleen, kun tunturiin toisen maailmansodan aikana jääneet natsit alkavat suolestamaan elämästä nauttivia nuoria. Tästä seuraa sellaiset mustaa huumoria täynnä olevat verikekkerit, että oksat pois.

Ja oksat siinä sitten lentelevät, kun pahansisuisia natseja niitataan tuliaseilla (kuten moottorikelkkaan asennetulla konekiväärillä), kranaatein, kirvein ja jopa moottorisahan voimalla. Elokuva kumartaakin syvään esikuviensa, Braindeadin ja Evil Deadin suuntaan ja ottaapa elokuvista muutaman viittauksenkin. Siinä sivussa sitten ohjaaja Tommy Wirkola heittää ruudulle irtokäsiä, aukinaisia mahalaukkuja suolineen päivineen ja osin jopa varsin hupaisia henkilökohtaisia uhrauksia, joiden tilannekomiikka on varsin yksinkertaista, mutta samalla äärimmäisen toimivaa.

On kuitenkin todettava, että Dead Snow:lla on yksi heikkous: se on kaksijakoinen elokuva, jonka alku on katsojalle varsin puuduttava ja pitkästyttävä. Elokuva käynnistyykin aivan liian hitaasti lyöden ensimmäiseen puoleen tuntiin turhauttavaa ja väsyttää kännisekoilua ja perseilyä, joka ei katsojaa voisi vähempää kiinnostaa. Onneksi kuitenkin tämän jälkeen Wirkola heittää isompia vaihteita silmään ja kiihdyttää elokuvan yhä isommille kierroksille sellaiseen kliimaksiin, ettei paremmasta oikeastaan väliä. Koko katsojakunnan (niin, katsoin elokuvan teatterissa) nauraessa Dead Snow heittää ruudulle ämpärikaupalla verta ja hölmöjä natsi-zombeja, jotka omalla tavallaan hoitavat sekä viihdyttäjän, että pelottelijan virkaa.

Kaiken kaikkiaan Dead Snow on pirteä pohjoismainen tuotos, joka lyö laudalta Hollywoodin tuoreimmat tuotannot siinä, ettei elokuva ota kauhun elementtiä liian vakavasti. Sen sijaan Dead Snow laskee leikkiä lähes kaikesta ikään kuin löytäen uudelleen lähes 30 vuoden takaisen Sam Raimin tuotannon. Samalla Wirkolan elokuva tulee osoittaneeksi sen, että pienellä budjetilla ja suurella sydämellä voidaan saada oikeasti aikaan varsin hyvälle mielelle saattava kauhuelokuva, joka viihdyttää kehnosta alusta huolimatta katsojansa hyvin. Videovuokraamon hyllyyn tämä elokuva onkin sitten jo miltei genrensä eliittiä, jota ei missään nimessä kannata sivuuttaa.