Territory

No niin, taas on tullut aika yhdelle Tappajahai-kopiolle, joka omassa järjettömyydessään nousee aivan omaan kastiinsa. Toki vielä tätäkin huonompia “iso petoeläin syö yllättäen kaikki turistit”-elokuvia on tehty, mutta kyllä tämäkin menee sinne Lake Placid-elokuvan tasolle, ellei jopa alle. Elokuvan huonous kuitenkin yllättää kahdesta syystä: ohjaajana toimii loistavan aussi-kauhun, Wolf Creekin, vääntänyt Greg McLean ja näyttelijöinä häärivät ihan pätevät nimet, kuten Sam Worthington ja Radha Mitchell. No aina ei voi voittaa ja tämä elokuva upposi nopeammin suohon kuin Paul Hoganin vitsit.

Kun tarkemmin miettii näitä “petoeläin versus ihminen”-elokuvia, niin eihän niistä oikeasti kovin monikaan kestä päivänvaloa. Jaws, Anaconda ja Orca, sekä pienten ja tappavien eläinten hyökkäykset kuten Arachnophobia, Linnut ja Bats ovat edes jollain tavalla uskottavia katsottavia, mutta kaiken kaikkiaan genre on enemmän tai vähemmän aika riskialtis kohde. Viimeaikoina näitä hyökkääjäelokuvia, joissa hai, valas, krokotiili tai mustekala mouhoaa, on ilmestynyt ties kuinka monta, ja jokainen on edellistä huonompi. Kummallisintahan näissä on se, että usein mukaan on saatu yksi tai kaksi ihan oikeaa näyttelijää ja Rogue onkin siis malliesimerkki tästä linjasta.

Australian perämailla vilisee enemmän krokotiileja kuin voisi kuvitella, ja hieman luonnonläheisempää turistimia harrastava voi siis matkustella näille rämeille tutkimaan tätä yhtä luonnon viimeisiä jäännteitä dinosaurusten ajalta. Radha Mitchellin esittämä Kate Ryan toimii erään ison jokialueen turistioppaana ja nainen ei ole sanojensa mukaan koskaan poistunut alueelta, koska luonto on niin kaunis. Paikalle taapertaa pian hänen suoranainen vastakohtansa Micheal Vartanin esittämä chicagolainen matkailutoimittaja, Pete McKellin, joka on paikalla tekemässä juttua Australian erämaista. Tämän jälkeen katsojalle esitellään varsin verkkaisesti loput tästä värikkäästä turistipoppoosta, jonka jälkeen ohjaaja unohtaa mitä oli tekemässä ja esittelee unettavan tylsästi Australian perämetsiä ja jokia seuraavat 25 minuuttia.

Jos katsoja on jotenkin vielä hereillä elokuvan ensimmäisen kolmanneksen jälkeen, tarjoilee Mclean jopa muutaman eteenpäin vievän tapahtuman, kun Ryan lähtee tutkimaan turistien pongaamaa hätäsoihtua, ja eipä aikaakaan kun jokin todella iso täräyttää veneeseen ja selviämiskamppailu voi alkaa. Jättimäisen krokon kitusiin joutuvien turistien järjestyksessä ei yllätyksiä paljoa tapahdu, mutta paikalle eksyvä Ryanin entinen heila, Worthingtonin näyttelemä Neil Kelly, sen sijaan tarjoaa muutaman yllätyksen. Selviytymiskamppailu tätä lähes dinosauruksen kokoista krokotiilia vastaan ei muutamaa haukotusta enempää tarjoa pimenevässä Australian illassa, ja ainoastaan täysin absurdi loppukamppailu tarjoaa sen muutaman huvittavan röhähdyksen ja lopuksi happaman röyhtäyksen. Hukattua puolitoistatuntista ei saa valitettavasti enää takaisin, mutta jos väenväkisin jotain positiivista tästä teoksesta hakee, niin krokotiili oli ihan hyvin tehty, kuolemat olivat brutaaleja ja Radha Mitchell näyttää ihan hyvälle märässä t-paidassa.