Surrogates – sijaisrobotit

Ohjaaja Jonathan Mostow pitää ilmeisesti roboteista. Suhteellisen toimivan sukellusveneilyelokuvan, U-571:n, jälkeen itsensä maailmanmaineeseen Terminator 3:lla lyönyt Mostow palaa kolmannella ison budjetin elokuvallaan jälleen robottien ihmeelliseen maailmaan ja jälki on kieltämättä erittäin kaunista. Samannimiseen sarjakuvaan perustuva Surrogates heittää katsojat mielenkiintoiseen lähitulevaisuuden maailmaan, jossa robotit asuttavat maata. Tällä kertaa ei kuitenkaan mennä Asimovin oppien mukaan kuten I Robotissa, vaan A.I:n sijasta robotteja ohjaavat itse ihmiset. Kyseessä onkin enemmän Matrix-tyyppinen tulevaisuus, jossa kukaan ei poistu kotoaan, vaan sijaisrobotit elävät käyttäjien elämää tavalla, joka pistää miettimään robotiikkaa aivan uudella tavalla.

Mielenkiintoinen tarina tarvitsee kuitenkin itselleen aina pätevät esittäjät, ja sillä osastolla Surrogates ei petä. Vanha toimintakörmy Bruce Willis pistää jälleen itsensä likoon, ja eräänlaisen kaksoisroolin FBI-agentti Tom Greerinä ja hänen sijaisrobottinaan tekevä Bruce on oikeasti taas aivan liekeissä. Myös kauniimpaa sukupuolta edustava FBI-agentti Peters, Pitch Blackilla ja Silent Hillillä itsensä tunnetuksi tehnyt, Radha Mitchell on oivassa vedossa, kuten myös Greerin vaimoa näyttelevä Rosamund Pike. Kun tähän päälle lisätään koko sijaisrobotin keksijä Canteria näyttelevä James Cromwell ja “oikeiden” ihmisten asiaa ajava profeetta Ving Rhames jamaicalais-jeesus peruukissaan, on näyttelijäkaarti toden totta parhaimmasta päästä tällaiseen elokuvaan.

Tarinaltaan Surrogates onkin sitten hyvinkin mielenkiintoinen, mutta samalla hälyyttävän tuttu. Tulevaisuuden maailmassa ihmiset ovat keksineet lähes täydellisen tavan ohjata näköisrobotteja vain ajatusten voimalla, ja ihmisten tarve poistua kotoa vähenee siis entisestään. Elokuva käyttääkin muutamassa kohtauksessa loistavasti tätä ajatusta, että kukaan ei oikeasti tiedä kenen kanssa kommunikoi, sillä uhkeaa blondia voi ihan hyvin ohjailla ylipainoinen nörtti, jolla on identiteettikriisi. Ajatusta olisi voinut viedä vieläkin pidemmälle, mutta tuntuu siltä, että tekijöiltä loppuivat pallit. Kaikesta huolimatta ajatus on niin herkullinen, että elokuvan juonelliset käänteet ovat aika-ajoin mielenkiintoisia.

Jotta sijaisrobottien maailma ei olisi liian täydellinen, täytyy tapahtua jotain niin radikaalia, että katsojat saadaan imettyä juoneen mukaan. Mitäpä jos sijaisrobotin tappamalla, tapat myös käyttäjän? Kun tätä ajatusta lähtee viemään eteenpäin, huomaa, että koko järjestelmähän olisi vaarassa jos näin voisi tehdä, ja ennenkaikkea jos normaalikansa saisi tietää siitä. Ei siis tarvita kuin se yksi murha, joka laittaa isot rattaat pyörimään, ja salaliitot alkavat sekoittua keskenään pistäen välillä niin katsojien kuin elokuvan hahmojenkin ajatusmaailmaa uusiksi. Ohjaaja Mostow:n tykästyminen robotteihin näkyy monissa kohtauksissa, kun sijaisrobotit pääsevät käyttämään ylitehokkaita voimiaan pomppiessa pitkin autojen kattoja. Toiminta onkin näyttävää, ja visuaalisesti elokuva on äärettömän hieno. Toiminta ei kuitenkaan hallitse elokuvaa, vaan yllätyksekseni sitä oli odotettua vähemmän, ja näin itse tarinankuljetukselle jätettiin enemmän aikaa, mikä on vain hyvä asia.

Surrogatesia vaivaa kuitenkin yksi asia, ja se on tavanomaisuus. Toki robotiikka on tällä hetkellä jo niin pitkällä, että elokuvan luoma maailma ei ehkä oikeasti olekaan niin kaukana, mutta jotenkin nämä “blurratut” näyttelijät sijaisrobottien osissa vetävät roolinsakin hieman liian konemaisesti ja kaikki on liian kliinistä. Se jokin jää selkeästi puuttumaan, mikä saisi katsojan välittämään niin hahmoista kuin tapahtumista, jotka vaikuttavat hahmoihin. Kaikesta huolimatta Surrogates on erittäin kaunis ja hieman erilainen scifi-elokuva, joka herättää ihan aitoja kysymyksiä robotiikasta, mutta jättää katsojan aavistuksen kylmäksi.