Die Hard 2

Jos aletaan hakea 1990-luvun äijämäisiä toimintaelokuvia, niin Renny Harlinin ohjaama Die Hard 2 on ehdottomasti juuri sitä. Se on testosteronin tuoksuista uhoa ja toimintaa, jossa ongelmat selvitetään väkivallalla ja jonka miehisessä maailmassa ei naisille ole juurikaan tilaa. Se on myös suoraa ja miltei röyhkeältä rahastustukselta haiskahtavaa jatkoa ensimmäisen osan viilettämänä: verinen Bruce Willis jaksaakin muistuttaa katsojaa ahtaista ilmastointiputkista ja siitä kuinka kaikki täytyy kokea kahdesti. Mutta jos oikeasti unohtaa Die Hard 2:n olevan rahastus, niin homma alkaa pikkuhiljaa katsojallekin kirkastua: käsissä onkin perkeleen viihdyttävää toimintaa, jossa logiikka on jätetty lentokentän lumikinokseen ja aseen varmistin pois päältä.

Vodkanhuuruinen totuus on, että Harlin osaa oikeasti tehdä ainakin välillä suhteellisen viihdyttäviä elokuvia ja sellainen on sattunut osumaan Die Hard 2:n kohdalle: kaikille tutun John McClanen odottaessa vaimoaan lentokentällä, kaappaa armeijan hylkäämä eversti lentokentän haltuunsa. Tämän seurauksena McClane joutuu painimatsiin liukuhihnalla, jossa aseet paukkuvat ja nyrkit puhuvat karua kieltään. Kehätuomariksi tarjoutuu NYPD-legenda Dennis Franzin näyttelemä lentoaseman poliisipäällikkö, jonka kusipäärooli ampuu juuri sopivasti yli samaan aikaan kun ilmeettömät kasvot omaava William Sadler esittää vaatimuksiaan toiselle tv:n veteraaninäyttelijälle, Fred Dalton Thompsonille. Ja kun asiat menevät vielä pahempaan suuntaan, on Nakatomi-tornin sankarin aika ottaa tykkinsä esiin ja ampua parilla lippaalla pahat pojat harppua soittelemaan. Seurauksena on miltei kaksi tuntia taukoamatonta tykitystä, ivallista naurua, julmuutta ja uhoamista, jossa elokuvataiteellinen nerokkuus jätetään viihdyttävyyden varjolla taka-alalle.

On myös syytä muistaa, että Die Hard 2 on eittämättä kelvollinen jatko-osa. Se ei ole todellakaan mitään pakkopullaa, vaan elokuva kestää helposti useammankin katselukerran. Ehkä kyse onkin vain katsojan samaistumisesta eräänlaiseen arkiseen supersankariin, joka kestää niin henkiset kuin fyysiset paineet vaikka päällään seisten. Ja kun vielä pahat pojat saavat kyytiä, joutavat vanhat Action Force -sarjakuvatkin takaisin luettavien listalle, sillä hyviksethän eivät kuole edes valtavan ylivoiman edessä. Bruce Williksen McClane onkin Rennyn ohjauksessa kuin omaa sotaansa käyvä spartalainen, miesten mies, joka ei anna periksi vaimo-kullan hengen takia. Siksi juuri Die Hard 2 on kelvollinen jatko-osa ja kerrankin katsojan pitää antautua Rennyn viihdytettäväksi viimeistään siinä vaiheessa kun Finlandia pärähtää soimaan mahtipontisilla soinnuillaan.