Transformers: Kaatuneiden kosto

Michael Bay teki sen taas. Robotteja, räjähdyksiä, toimintaa, järkyttävän upeita taisteluita, ala-arvoista huumoria ja Megan Fox: siinäpä resepti kesän huimimmalle ja kuumimmalle toimintaspektaakkelille. Ei ollut vaikea arvata, että muutama vuosi sitten ilmestyneelle robottirähinälle tehtäisiin jatkoa, sillä takoihan elokuva rapeat 700 miljoonaa dollaria lippuluukuilla. Ensimmäisen osan ollessa eräänlainen lämmittely sille miltä autobottien ja decepticonien välinen rymistely voisi näyttää, on tämä jatko-osa tehty kuin suoraan jatko-osien manuaalista. Kaikkea on enemmän ja tarkemmin ajatellen aivan helvetin paljon enemmän. Isompia robotteja, isompia räjähdyksiä, pitempiä taisteluita ja aivan tajuttoman hienoja tehosteita. Joten kenellekkään ei varmasti tule yllätyksenä se, mitä tämä elokuva tulee tarjoamaan, ja hyvä niin, sillä Transformers: Kaatuneiden kosto ei edes yritä esittää mitään muuta kuin mitä se on, eli aivoton kesätoimintarymistely, josta ainakin allekirjoittanut nautti täysin häpeilemättä.

Oli myös ilo huomata, että Bay oli kuunnellut faneja ensimmäisen osan puutteista, ja tässä toisessa osassa ei olla enää niin pimeässä, eikä robottien välistä taistelua kuvata metrin päästä. Tällä kertaa taisteluista saa jopa selvää ja suurin osa elokuvasta tapahtuu päiväsaikaan erittäin avarissa ososuhteissa. Myös taistelukoregrafioihin on kiinnitetty nyt enemmän huomiota ja voi luoja, että jotkut taistelut näyttivät hienoilta. Vaikka tässä vuosien varrella on tullut nähtyä ties minkälaisia spektaakkeleita, niin edelleen Bay osaa tehdä aivan järkyttävän hienon näköistä toimintaa, joka pudottaa leuat lattiaan suhteellisen monelta katsojalta. Kuuleman mukaan ILM (Industrial Light & Magic) käytti tähän elokuvaan lähes kymmenen kertaa enemmän tehostekapasiteettiä kuin edelliseen Transformersiin (n.140 teratavua) ja se todellakin näkyy lopputuloksessa.

Mutta tästä päästäänkin jouheasti itse elokuvan juonellisiin antimiin, ja niitä ei valitettavasti ole paljoa. Edellisen elokuvan tapahtumista on kulunut pari vuotta ja Sam (Shia LaBeouf) on lähdössä yliopistolle opiskelemaan. Tyttöystäväksi päätynyt Mikaela (Megan Fox) sen sijaan aikoo jäädä pajalleen auttamaan isäänsä ja tuoreen pariskunnan suhde joutuu heti koetukselle. Kummoista järjenjuoksua ei katsojan tarvitse kuitenkaan omata tajutakseen, että Samin opiskelut ja ero Mikaelasta tulevat jäämään todella lyhyiksi, kun Decepticonit alkavat nousta ahdingosta ja hamuavat tietoja Samin päästä mistä mies ei itse ole aivan perillä. Jo tässä vaiheessa katsojille tehdään selväksi, että huumoria on lisätty roimasti edelliseen osaan verrattuna, ja vaikka se on suurimmalta osilta todella ala-arvoista, niin huomasin silti itse hekottelevani näille jutuille. Tämän jälkeen Bay tempaisee kaasun pohjaan ja pirulainen kuinka ne kierrokset tulevat olemaan punaisella elokuvan loppuun asti.

Tämän elokuvan kohdalla ei voida puhua niinkään rytmityksestä, sillä vauhti on tapissa lähes jatkuvasti. Katsojalle ei anneta muutamaa minuuttia pitempiä hengähdystaukoja, vaan adrenaliinitaso pidetään kokoajan korkealla. Voin kuvitella kuinka tämäkin elokuva tulee jakamaan mielipiteet todella raa’asti, mutta toisaalta nyt katsojat varmasti tietävät mitä menevät katsomaan. Autobottien, ihmisten ja Decepticonien välinen taistelu alkaa väkisinkin jossain vaiheessa puuduttamaan ja kasvanut robottijoukko ei auta yhtään niiden tunnistamisessa. Roboteista Bumblebee ja Optimus Prime vievät eniten ruutuaikaa ja olin jopa huomaavinani eräänlaista hahmokehitystä näillä boteilla. Sivuhahmoina jo ensimmäisestä elokuvasta tutuksi tulleet Lennox (Josh Duhammel), Simmons (John Turturro) ja Samin vanhemmat Ron ja Julie vetävät leiviskänsä niin hyvin kuin tällaiseen elokuvaan sopii, samoin tekee pari uutta side-kickiäkin.

Transformersin jatko-osa on juuri sitä, mitä suuri yleisö oli tilannut: täydellistä eskapismia todellisuudesta, jossa ei käsitellä terroristeja, lamaa, eikä muitakaan maailmaa polttavia ongelmia, vaan annetaan robottien rymistellä häpeilemättömästi keskenään tuhoamalla samalla tolkuttoman määrän ympäristöä. Tosikot pysykööt poissa tämän äärestä, tämä sopii vain lapsille ja lapsenmielisille.