Jos huonoutta tai oikeastaan tässä tapauksessa puhdasta paskuutta voitaisiin mitata jotakin mittayksikköä käyttäen, niin Jeff Kingin uusi Steven Seagal-seikkailu, Kill Switch, menisi heittämällä suoraan asteikon kärkeen. Ei edes riitä, että Kill Switch on helposti yksi huonoimpia Seagal-elokuvia, mitä on ikinä tehty, vaan itseasiassa Kingin elokuva on yksi huonoimmista elokuvista, mitä on kuunaan päivänä filmattu. En ole nimittäin sitten Dominon nähnyt näin sekavaa leikkausta ja juonta, jonka itse herra isoherra Seagal on käsikirjoittanut. Itse asiassa koko elokuvan huonous käy ilmi katsojalle heti ensimmäisillä minuuteilla, kun Seagal taistelee Mark Collien kanssa maailman sekavimmassa toimintakohtauksessa. Kyseisessä mehukkaassa palassa Seagal iskee Collien pään samaan kohtaan seinässä neljästi ja Collie lentää Seagalin heittämänä saman ikkunan läpi peräti 12 kertaa (kyllä, oli pakko kelata taaksepäin ja laskea…). Kun lähitaistelussa filmi hyppii kuin viallinen DVD (oli pakko tarkistaa, ettei levyssä ole vikaa, mutta ei… elokuva on oikeasti semmoinen) ja samalla liikkeitä on nopeutettu aivan törkeästi Seagalin mumistessa dubattuja sanoja, niin käsissä on ehtaa ”mitä vittua”-kamaa.
Pahinta on, ettei tämä edes riitä. Juonen sekavuuden vuoksi elokuvasta voidaan ainoastaan todeta, että Seagalin hahmo, etsivä Jacob King, kärsii jonkinlaisista flashbackeista ja samalla jahtaa julmaa murhaajaa. Mukaan sekoitetaan vielä mukava soppa turhia tappeluja ja hurjia ammuskeluja, sekä naiskauneutta, mutta se kaikki on lopulta suurta hämäystä, sillä elokuvan loppu on täydellistä katsojan koijaamista. Elokuvan kaksi viimeistä minuuttia ovatkin sellaista ihmettelyä, ettei siitä ota oikeasti Erkkikään selvää, vaikkakin katsoja viimeinkin palkitaan parilla maitorauhasia.
Ja vielä pahempaa on, ettei tämäkään vielä riitä. Vastanäyttelijöikseen tuo suuri mies on saanut ison kasan kauniita naisia, joiden funktio on elokuvassa pääosin täysi mysteeri. Kukaan ei voi ymmärtää FBI-agentti Frankie Milleria näyttelevää Holly Dignardia ja tämän roolia sovinistisen läpänheiton maalitauluna. Samaan kategoriaan kuuluu täysin never heard Karyn Michelle Baltzer, joka käy pariin kertaa huokailemassa Steveniä milloin mihinkin… Tuloksetta tottakai. Lisäksi elokuvassa nähdään jonkinlaisissa tangoissa viihtyvä sarjamurhaaja Lazereus, jota Michael Filipowich näyttelee mahdollisimman huonosti. Kun mukaan vielä lasketaan varmastikin satoja iskuja saava ja kolmannesta kerroksesta naama edellä katuun lentävä Mark Collie, niin käsissä on jo puhdasta huonoutta.
Kaiken kruunaa kuitenkin itse Steven Seagal, joka puhuttelee mustia ystäviään ”veljiksi” tai ”babyiksi” (jonkinlainen hemmottelunimi). Lisäksi Seagal ottaa askeleen kohti Jumalaa käyttäen sellaisia fraaseja kuten ”Luoja paratkoon” varmastikin kymmenen kertaa. Sokerina kakun päällä nähdään lisäksi vielä ”Chef” (Isaac Hayes), jonka rooli on äärimmäisen epäuskottava ja huonosti näytelty. Vaikuttaakin siltä, että elokuvan ohjanneella Jeff Kingillä on ollut täysi työ saada kaikki näyttämään mahdollisimman huonolta: siinä nimittäin ollaan onnistuttu upeasti!
Kill Switchin leikkaus on ehkä huonointa mitä olen ikinä nähnyt. Taistelukohtauksissa Seagalin pöhöttynyttä naamaa ei enää ymmärrettävästi hirveästi näytetä (paitsi todella hämärien leikkausten kautta) ja kaikki tapahtuu niin nopeasti, ettei katsojan silmä kykene pysymään tapahtumissa mitenkään mukana. Tämä ei kuitenkaan ole oikeastaan mikään harmi, sillä elokuvasta ei kokonaisuutena ota yhtään mitään selvää. Eikä pitäisikään ottaa, koska Kill Switch kuuluu suoraan roviolle… Tosin jonkinlaisille camp-elokuvien ystäville tämä voi olla äärimmäisen kuumaa kamaa 10-15 vuoden kuluttua.
Summary
Genret: toiminta
Kesto: 96 min
Ohjaaja: Jeff King
Pääosissa: Chris Thomas King,Holly Dignard,Isaac Hayes,Karyn Michelle Baltzer,Mark Collie,Michael Filipowich,Steven Seagal
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Valmistusvuosi: 2008