Tosinuija ja vielä nuijempi

Hyvään, sateiseen keskiviikko-iltapäivään kuuluu raikas ja hyvä elokuva. Se parantaa mieltä ja saa ajattelemaan jotain muuta kuin ikkunoihin ropsivaa sadetta. Tällä kertaa otin katseltavakseni mielenkiintoisesti suomennetun Tosinuija & vielä nuijempi -elokuvan, joka ei kyllä omalla tavallaan pettänyt: se tarjosi parit hyvät naurut hellyyttävän viattomien, mutta äärimmäisen tyhmien Harryn ja Lloydin kommenteista. Ehkä on vain hassua nähdä ensinnäkin aikuisten äijien leikkivän lukiolaisia ja toisekseen vielä sellaisella tasolla, jota voi odottaa 10-vuotiaalta.

Aloitetaan pääosan esittäjistä, kiertävistä amatööri-näyttelijöistä Eric Christian Olsenista ja Derek Richardsonista, joka on itse asiassa ihan ensimmäisessä roolissaan tässä elokuvassa. He ovat kertakaikkiaan kaameita näyttelijöitä: toisaalta tätä seikkaa ei huomaa, sillä elokuvan luonne on muutenkin kuilun partaalla ja senpä takia huonotkin suoritukset vaikuttavat tarkoituksenomaisilta toimilta. Esikuviltaan (jos näin nyt voi sanoa), Jim Carreylta ja Jeff Danielsilta näyttävät Olsen ja Richardson ovat todellinen kauhukaksikko taiteellisessa mielessä. Onneksi kuitenkaan siitä ei voi kreisikomediassa rangaista ja lopputulos onkin jotain hämmentävän ja mukiinmenevän väliltä.

Myös muita näyttelijöitä on saatu elokuvaan mukaan. Sitä en vain käsitä, että miten niinkin laadukkaassa komediassa kuin American Piessä (…) näytellyt Eugene Levy on lähtenyt tähän elokuvaan mukaan. Sinänsä Levyn suorituksessa ei ole mitään moitittavaa, vaikkei hänkään leffan tasoa nosta. Perinteiseen tapaan tähänkin komediaan on hankittu silmänruokaa: naispääosan esittäjä Rachel Nichols tekee ensimmäisen tosiroolinsa niukoissa ja tiukoissa vaatteissa sen kummemmin yrittämättä -tai ainakaan yrittämistä ei huomaa. Myöskin mm. Trafficista tuttu Luis Guzman on saatu päivittelemään Lloydin isäksi, talonmieheksi… hänen kannaltaan valitettavasti.

Tosinuija ja vielä nuijempi on elokuvana erittäin köyhä tapaus. Se on juonellisesti jossain ameeban ajatuksien tasolla ja yrittääkin vain edetä sutjakasti vitsistä toiseen muodostaen samalla löyhiä siteitä kohtauksien välille. Kun mukaan isketään vielä idioottimaiset hahmot, jotka saavat fiksaationsa hipasta ja ääliömäisistä tempuista on helvetti lähestulkoon irti. Silti muutama hyvä vitsi pelastaa paljon ja elokuvan jaksaa katsoa lävitse sen kummempia kelloon vilkuilematta -ihme kyllä. Silti Tosinuijaa ja vielä nuijempaa ei voi suositella edes parhaalle vihamiehelleen, vaikkakin porukalla elokuva voi toimia aavistuksen paremmin. Mene ja tiedä.