Day of the Dead 2: Contagium

Välillä tuntuu siltä, että kuuluisien ihmisten nimillä voidaan tehdä mitä tahansa paskaa ja suoltaa sitä suoraan tuutista ulos nälkäisille kuluttajille. Eikä aina vain tunnu siltä, sillä Ana Clavellin ja James Glenn Dudelsonin ohjaama, ja ilmeisesti jonkun sopimuksen (mikä lienee takana) kautta "hienosti" nimetty Day of the Dead 2: Contagium ratsastaa törkeästi George A. Romeron nimellä ja töillä. Ja vaikka elokuva muistaakin kyseistä herraa elokuvassa seinäkyltillä, jossa lukee "Romero Ward", niin se ei tätä lähes pyhäinhäväistystä ja törkyä pelasta. Day of the Deadin jatko-osa (jota se ei todellakaan ole) on suoraa splatter-törkyä, jota ei voi ottaa edes camp-viihteenä tai ylipäätään minkäänlaisena viihteenä. IMDB:n mukaan noin yhdeksällä miljoonalla tehty kauhuelokuva onkin puuduttava ja kömpelö splatteri-pläjäys, jossa kaikki menee jälleen kerran pieleen niin tarinallisesti kuin taiteellisesti.

Näyttelijät ovat Contagiumissa täysin onnettomia tapauksia, eikä liene mikään ihme, että moni elokuvan näyttelijöistä on näyttelemässä sitä kuuluisaa ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Tämä ei ole yleisellä tasolla mikään yllätys, sillä elokuvan näyttelijäkaartiin verrattuna mistä tahansa kesä- tai harrastelijateatterista löytää tasokkaampaa porukkaa zombie-rallatteluun, jossa verta ja suolenpätkiä lentelee sinne tänne. Jos jotain näyttelijöistä pitäisi sanoa, niin voitte kuvitella tuijottavanne vaikkapa kolme tuntia putkeen pahvista tehtyä kylmä-Kallea. Lopputulos on tähän verrattuna joka tapauksessa sama.

On Day of the Dead 2: Contagiumissa jotain hyvääkin. Ehdottoman plussan elokuvalle voi antaa sen tinkimättömästä asenteesta, jossa verta ja suolenpätkiä ei todellakaan säästellä. Sairaalan valkoiset seinät värjäytyvätkin syksyn ruskaan ja jopa groteskin näköiset hahmot juoksentelevat pitkin suljettujen osastojen käytäviä. Valitettavasti kontrastisesti jotkut hahmot ovat puolestaan täysin yliammuttuja ja niljakkaita typeryksiä, jossa joistakuista näyttelijöistä on tehty jonkinlaisia "isä-zombieita", joiden älykkyys ja pirullisuus hakevat vertaistaan luultavasti jostain vampyyrielokuvasta.

Kokonaisuutena Day of the Dead 2: Contagium on puhdas rahastus, sillä elokuva on kehnoakin kehnompi splatteri, jonka tarinassa on lentotukialuksen kokoisia aukkoja ja jonka hahmot ovat typerämpiä kuin Steven Seagal komediassa. Pelkkä tinkimätön splatter-henkisyys ja asenne eivät todellakaan pelasta tätä elokuvaa, jonka jaksaa juuri ja juuri katsoa läpi. Senpä takia on varsin helppo sanoa, että älkää tuijottako turhaan tämän elokuvan DVD:n kantta videovuokraamossa, sillä tämä elokuva on susi.

Niin, ja se juoni: tappava virus pääsee vapaaksi armeijan sairaalassa, jossa sotilaat tekevät "puhdistuksen". Pahaksi onneksi yksi virusnäyte jää termospulloon, jonka löytävät näennäisen jälkeenjääneet kaverit. Seurauksena on runsas herkuttelu, jossa tekoverta ei turhaan säästellä. Hoh-hoijakkaa…