”Judge” Joseph Dredd on 2100-luvulla elävä Mega-cityn tuomari, jonka tehtävä on valvoa yli 800 miljoonan ihmisen kaupunkia vahvalla otteella. 1970-luvun lopulla Pat Mills, John Wagner ja Carlos Ezquerra loivat brittiläiseen 2000 AD-lehteen tulevaisuuden dystopian, jossa katuväkivalta oli riistäytynyt niin käsistä, että kaduille tarvittiin miehiä, jotka toimisivat poliiseina, valamiehinä, tuomareina ja teloittajina samanaikaisesti. Judge Dredd esitteli suorastaan herskyttävän hauskasti, ja kuitenkin kriittisesti, kuvan tulevaisuudesta, jota 70-luvulla kovasti pelättiin aina nousevan katuväkivallan takia.
90-Luvun alussa aloitettiin pohdinta saisiko tästä aiheesta elokuvan, ja ohjaajaehdokkaita oli aina omasta Rennystämme Richard Donneriin, mutta nuori ohjaaja Danny Cannon kuitenkin valittiin tehtävään. Pääosaan ehdotettiin jopa isoa Arskaa, mutta loppujenlopuksi Sylvester Stallone valittiin Dreddin osaan. Tässä vaiheessa projekti kokikin aikasmoisen arvonalennuksen, sillä vähän yli 170 senttinen ”Syltty” nyt vaan ei millään ilveellä muistuta kaksimetristä jylhää Dreddiä, mutta toisaalta miehenhän ei pitäisi näyttää edes kasvojaan missään tilanteessa… Tai niin sitä katsoja ainakin luulisi sarjakuvan perusteella.
”Yllättäen” Stallone aloitti heti käsikirjoituksen muokkaamisen parhaaksi katsomallaan tavalla ja ohjaaja Cannon oli menettää hermonsa. Hänen mukaansa alkuperäinen käsikirjoitus ei muistuta millään tavalla valmista teosta, joka pistääkin miettimään mikä alkuperäinen tulos olisi voinutkaan olla, sillä tämä versio on silkkaa skeidaa. Alku toki vaikuttaa lupaavalta, kun mahtipontinen musiikki pauhaa ja kertojaääni kertoo Mega-cityn historiaa kameran panoroidessa kaupungin yllä. Tehosteet toki ovat kokeneet melkoisen inflaation, vaikka kyseessä on vain vähän yli 10 vuotta vanha tekele. Tämäkään ei ole se häiritsevin tekijä. Kun alkukreditit ovat menneet, kaikkien 90-luvun elokuvien kiistattomasti ärsyttävin henkilö päräyttää naamansa ruutuun Rob Schneiderin muodossa, alkaa katsoja pyöritellä silmiään. Niin säälittävältä kuin se kuulostaakin, Schneider ei onnistu edes olemaan se heikoin lenkki tässä tekeleessä.
Kun Judge Hershey on kadettinsa kanssa taltuttamassa jälleen yhtä katumellakkaa, alkaa varsinainen alamäki. Dredd saapuu paikalle avuksi ja laukoo parit one-linerit, jonka jälkeen mies pistää itsekseen koko kapinaporukan lihoiksi sarjakuvista tutulla ”lawgiverillä”. Tässä toki elokuva pysyy jotenkin vielä kasassa, mutta kun parin ”I’m the law”- ja ”I knew you’d say that” -heiton jälkeen mies riisuu kypäränsä pää-judgen edessä, alkaa sellainen metsäreissu, että edes mörököllit eivät löytäisi enää tietä takaisin viihtyvyyden pariin. Voin vain kuvitella ohjaaja Cannonin mietteitä kun Stallone on heitellyt loistavia ideoitaan salajuonista ja juonenkäänteistä, jotka eivät yllättäisi edes 5-vuotiasta. Vaikka elokuva on saanut R-luokituksen, on sen juoni jotain PG-3 tasoa. Ei voi kuin hämmästellä kuinka suorastaan loistavasta sarjakuvasta saatiin jälleen kerran pökäle, joka on jo niin huono, että se meinaa juuttua jopa viemäriin. Sarjakuvasta tutut ”pahiksetkin” ovat vain varjoja esikuvistaan ja Max von Sydow varmaan ihmetteli elokuvan kulisseissa, että mitähän pirua täällä tapahtuu.
Mutta on tässä jotain hyvääkin. Diane Lane vetää Judge Hersheyn roolin suorastaan tyydyttävästi ja Armand Assante on ajoittain jopa loistava nemesis Dreddille. Muut näyttelijät ovat lähinnä statisteja ja Robin, Jurgenin ja Sydowin järkyttävät ylinäyttelemiset aiheuttavat lähinnä vain pientä myötähäpeää. Mutta kun toiminta, tehosteet ja juoni ovat mitä ovat, niin lopputulos on ehkäpä yksi huonoimmista sarjakuvafilmatisoinneista, mitä valkokankaalla ollaan ikinä nähty.
Summary
Genret: toiminta,sci-fi,rikos
Kesto: 92 min
Ohjaaja: Danny Cannon
Pääosissa: Sylvester Stallone,Diane Lane,Armand Assante,Rob Schneider,Jurgen Prochnow,Max von Sydow
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Valmistusvuosi: 1995