Usva

Harvakseltaan elokuvia työstävän ohjaajan, Frank Darabontin, ansiot eivät ole vähäiset vaikka filmografia ei montaa elokuvaa vielä sisälläkkään. Miehen toinen ohjaustyö, The Shawshank Redemption, on useasti valittu maailman parhaimpien elokuvien listalle eikä suotta, sillä se on yksi parhaita vankilakuvauksia mitä valkokankaalla on koskaan nähty.

The Shawshank Redemption perustuu Stephen Kingin romaaniin. Piirre on ominainen Darabontin kaikissa muissa myöhemmissä töissä poislukien kaikkien mielestä (ehkä syystäkin) unohtunut Majestic. The Green Mile perustui myös Kingin tarinaan ja nyt Darabont on ohjannut miehen kuuluisimpiin tarinoihin perustuvan Mistin kokopitkäksi elokuvaksi. The Mist on vasta Darabontin viides elokuva. Edellisistä Darabontin King-filmatisoinneista The Mist eroaa sillä, että kyseessä on pääasiallisen kauhuvetoinen tarina, eikä kevyttä kaverointia kuten Shawshank Redemption ja Green Mile.

Myrsky kaataa David Draytonin ja hänen perheensä talon ulkopuolella olevan puun suoraan etuseinästä sisään. Seuraavana aamuna David lähtee vihoissa olevan naapurinsa Brentin (Andre Braugher) sekä poikansa Billyn (Nathan Gamble) kanssa lähikaupunkiin hankkimaan korjaustarvikkeita kun mystinen paksu sumu valtaa koko kaupungin muutamassa hetkessä.

Ihmiset lukittautuvat kauppaan sisälle kun huomaavat pian, että jos jää sumun armoille, kuolee välittömästi kauhealla tavalla. Kukaan ei tiedä mikä sumu on, mistä se on tullut ja mitä se sisältää.

Katsoja vedetään oivasti mukaan kertakaikkisen mielenkiintoisilla ja yllättävillä lähtöasetelmilla varustettuun tarinaan, eikä kestä montaakaan minuuttia kunnes erinäinen kavalkadi pikkukaupungin väkeä löytää itsensä vakavasta pattitilanteesta. Kaupasta löytyy elokuvan aikana olennaisiksi nousevat hahmot kuten neuvokas kaupan työntekijä Ollie (Toby Jones), tervettä järkeä vastaan taisteleva punaniska Jim (Darabontin vakionäyttelijä William Sadler), kiihkouskovainen Mrs. Carmondy (Marcia Gay Harden), rohkea motoristi (myöskin Darabontin vakionäyttelijä Brian Libby) ja monia muita tarinan kannalta oleellisia ihmisiä. Hahmoihin samaistuminen on helppoa, mutta se on mukava ansa, sillä hahmot eivät tule pääsemään vähällä. Koskaan ei tiedä kuka on seuraava uhri ja minkä takia.

Elokuvan toimivuus perustuukin nimenomaan erinomaisesti kirjotettuihin henkilöhahmoihin, sillä itse sumu pysyy vain mieliä rappeuttavana pelottavana ja hengenvaarallisena katalyyttinä, joka saa ihmiset näyttämään ketä he oikeasti ovat. Toiset turvautuvat maalaisjärkeen kun helpommin ajelehtivat persoonat alkavat tuntea vetoa profeetan lailla julistavaan Mrs. Carmondyyn ja Jumalan pelastukseen. Lopulta sumussa vaanivat örkkimörkit eivät ole läheskään niin vaarallisia kuin tavalliset ihmiset toisilleen.

Elokuvaa seuratessa huomasin kuinka hienosti katsoja pidetään tervejärkisten puolella ja totesin jälleen kerran miten yliraivostuttavaa Jumalasta paasaaminen on. Taisin jopa ääneen manailla Marcia Gay Hardenin ansiokkaasti tulkitseman Mrs. Carmondyn mahdollisimman kivuliaaseen ja epämiellyttävään kuolemaan.

Mistin ongelmaksi muodostuu tarinan paikallaan polkeminen ja selvittely mistä ja miksi sumu on tullut. Selitys on paljastuessaan typerä ja epäuskottava. Myöskään sumussa piilevät oliot eivät ole uskottavimmasta päästä. Darabont ei kuitenkaan sorru epämiellyttävään selittelyyn vaan antaa myös katsojalle mahdollisuuden selvitellä mysteeriä eikä omituisten otusten möngertäminen haittaa pahasti muuten toimivaa elokuvanautintoa.

Elokuvan loppu kuuluu nykykauhuelokuvan hienoimpiin ja saa nihilistisyydellään aikaan nerokkaan hämmennyksen ja mukavasti huijatun olon, jota olen kaivannut pitkän aikaa. Loppu nostattaakin elokuvan lopulliset pisteet näpsäkästi plussanpuolelle. En tiedä miten toisella katsomiskerralla käy kun loppuyllätyksen tietää, eikä tarina muuten ole mikään mullistava.