Friday the 13th. Part VIII – Jason Manhattanilla

No, en edelleenkään tiedä paljoakaan “Jasoneista”, mutta JOS Friday the 13th-elokuvasarjan kahdeksannen osan piti päättää elokuvasarja mullistavasti ja arvokkaasti, niin siinä mentiin erittäin pahasti metsään. Totta kai, jos asiaa oikein ajattelee, niin maapallon kokoisista juoniaukoista tai pökkelöistä näyttelijöistä ei kannata hirveätä stressiä ottaa, mutta elokuvakokemuksen kannalta on silti välttämätöntä valittaa lähes kaikesta, mitä tässä elokuvassa tapahtuu. Paljas totuus onkin, että Friday the 13th. Part VIII – Jason Manhattanilla on yksi surkeimmista jatko-osista, minkä tämä kuuluisa elokuvasarja on koskaan saanut. Vesikammoista Rennietä näyttelevän Jensen Daggettin johdolla lätkämaskista murhaajaa pakeneva joukkio joutaisikin Jasonin käsiin, mutta toisin taas käy ja Jasonia jallitetaan miltei ratkaisevan oloisesti sen kuuluisan viimeisen kerran.

Elokuvan tarina alkaa vähintäänkin oudosti: kaikki varmasti muistavat, miten kuudennessa osassa Jason heräsi henkiin salamasta. Nyt haetaan samanlaista lähestymistapaa, sillä Crystal Lakella olevan huvipurren (jep, huvipursi Crystal Lakella) ankkuri herättää kaikkien pelkäämän murhaajan henkiin osuessaan samalla merikaapeliin. Siitä seuraa tietenkin pienimuotoinen teurastus huvipurrella, jonka jälkeen huvipursi ajelehtii pienen valtamerialuksen vierelle satamaan. Elokuvasarjan yhdeksännessä osassa käykin ilmi, ettei Crystal Lake olekaan järvi, vaan ilmeisesti jonkinlaisen meren lahti tai vastaava. Eikä hassut yhteensattumat edes lopu tähän, sillä valtamerialus on juuri sopivasti täynnä teinejä, joille Jason on vannonut kostavansa. Kun mukaan vielä lasketaan isänsä silmissä epäonnistunut poika, vesikammoinen hissukka, lukion kuningattarena diivaileva miestennielijä, sekä elokuvan pakollinen nyrkkeilijänä ihailua synnyttävä kovanaama, niin Jasonilla on täysi työ tappaa kaikki aluksella risteilevät teinit.

Elokuvan näyttelijät ovat myös pahaa mieltä aiheuttavia pökkelöitä. Elokuvan pääroolissa heiluva Jensen Daggett on näyttelijänä mitäänsanomaton suuruus ja tämän “poikaystävää” näyttelevä Scott Reeves näyttelee kliseisesti isänsä halveksimaa romantikkoa ja oman polkunsa kulkijaa. Myötähäpeää aiheuttaa myös Peter Mark Richmanin näyttelemä tiukkapipoinen rehtori, sekä tietenkin koulun kauneuskuningatarta näyttelevä Sharlene Martin, joka lienee pestattu elokuvaan vain yhden alusvaatekohtauksen vuoksi. Elokuvan parasta osa-aluetta edustaa taasen Vincent Craig Dupreen näyttelemä Julius, joka tahattoman koomisesti yrittää nujertaa Jasonin pelkillä nyrkeillä. Mahtuupa mukaan myöhemmin mm. X2:ssa nähty Kelly Hu, jonka nörtin rooli jää elokuvassa valitettavan pieneksi.

Kokonaisuutena Jason Manhattanilla on erittäin hirveä elokuva, joka ei katsojaansa missään vaiheessa edes pelota. Muutamaa loistavaa oivallusta (esim. mainoskyltti Manhattanilla, jossa on lätkämaski) lukuunottamatta elokuva on alusta loppuun saakka moneen kertaan nähtyä slasheria, joka ei onnistu tuomaan genreensä tai edes elokuvasarjaansa mitään uutta. Tuloksena onkin huomattavan ylipitkä elokuva (100 min), jota katsellessa katsoja huomaa toivovansa, että Jason tekisi “työnsä” aavistuksen nopeammin sen sijaan, että kävelee rauhallisesti laivan käytäviä läpi. Elokuvan viimein loppuessa katsojalle jää vain lohduton toive siitä, että tämä olisi elokuvasarjan viimeinen osa. Toive on kuitenkin turha, sillä yhdeksännessä osassa Jason menee sitten helvettiin (viimein) ja Jason X:ssä Jason seikkailee jo avaruudessa.