Feast

Feast on elokuva, joka kertoo kuinka lauma karikatyyrejä on eksynyt samaan baariin, ja jossa mutanttipeto-olio yrittää tappaa kaikki… Mistähän ihmeestä näitä omaperäisiä ideoita kumpuaa ja kuinka ihmeessä studiopomot ovat antaneet tälle elokuvalle vihreää valoa.

Elokuva alkaa henkilögalleria-esittelyllä, jonka ohjaaja on tehnyt mukahauskasti pysäyttämällä kuvan jokaisen pärstän kohdalle, ja ladannut infoa plakaatin henkilöstä tyyliin: “nimi, saavutukset, tavoitteet ja odotettu tulevaisuus.” Tämä särähtää silmään aivan hirveänä Guy Ritchie-tyylin kopiona, että limsat meinaavat tulla nenästä pihalle. Ilmeisemmin tällä esittelyllä yritetään jotenkin pohjustaa katsojaa siitä, kuka tulee kuolemaan ja missä järjestyksessä.

Sitten tapahtuu jotain niin totaalisen yllättävää ja päätöntä sellaisella vauhdilla, että hiukset hulmuaa vielä lopputekstien alkaessakin. Ohjaaja ei nimittäin paljoa viivyttele toiminnan aloituksella. Eikä myöskään käänteisellä kliseisyydellä, eli tällä kertaa eivät kuolekkaan ne joiden katsoja luulee kuolevan, vaan pakka vedetään niin sekaisin, että näyttelijät eivät itsekkään tiedä ovatko he kuolleita vai ei. Ensimmäisen 20 minuutin aikana katsojalle tehdään selväksi, että veripusseja on riittävästi ja kameramiehellä on joko vakava epilepsia tai kaatumatauti, sillä missään vaiheessa ei toiminnan aikana kuvasta saa hevon hirnua selvää paitsi sen, että veri ja sisuskalut lentää komeasti ja kaikki heiluu.

Tämän jälkeen sitten mietitäänkin kuinka selvitään baarissa niin, että hirviöt eivät syö kaikkia ja tehdään linnoitusta. Hmm, ihan kuin olisin nähnyt tämän Dusk till Dawnissa… No jaa, hyviä ideoitahan voi aina kierrättää. Loppu onkin sitten sellaista kliseistä soppaa, että lusikka jää lautaseen kiinni ja pahasti. Oikeastaan koko loppuelokuvan voi arvata tästä eteenpäin, mutta “lopputaistelu” jättää pienen vienon hymynkaaren suupielille nostaen tämän rainan loppupeleissä ehkäpä sittenkin normaalin B-tauhkan yläpuolelle. Senpä takia itseään voi kiitellä siitä, että juuri kulutetut puolitoista tuntia eivät mennetkään aivan totaalisesti hukkaan.

Tämä oli ohjaaja John Gulagerin esikoisohjaus ja ilmeisemmin (toivottavasti) myös viimeinen, sillä mies näyttää kadonneen maan alle tämän pätkän jälkeen. Eikä ihme sillä tämäkin pökäle maksoi 3,2milj dollaria ja tuotti noin 50 000 dollaria. Onneksi kuitenkin tähän rainaan oli löydetty vielä tuntemattomampia ja lahjattomampia näyttelijöitä kuin itse ohjaaja, niin eivät ole tasoerot päässeet vaikuttamaan leffan lopputulokseen. Näyttelijöistä ainoastaan sarja-jyrä Balthazar Getty (Alias, charmed, pasadena…) edes yrittää näytellä, mutta muut vetävät kyllä Henry Rollinsin innoittamana roolinsa niin yli, että elokuvaa katsoessa tulee mieleen, että voiko myötähäpeään kuolla.

Löytyy elokuvasta myös jotain positiivista loppuhuipennuksen lisäksi: nimittäin gore-tehosteet ovat suhteellisen onnistuneita, ja muutamassa kohdassa melkein hymyilin elokuvan vitseille. Huom. siis ainoastaan melkein. Sekin täytyy myöntää, että eihän tätä elokuvaa nyt ihan tosissaan ole tehty, eli kieli on välillä ollut niin syvällä poskessa, että hampaisiin sattuu, mutta rajansa huumorin yritykselläkin.