The Covenant

Vähän sääliksi käy Renny Harlinin puolesta, sillä suomalaisohjaajalle on näemmä nyt tullut tehtäväksi käsikirjoituksen pohjasakkaa, jonka teosta on vastannut useita umpisurkeita turauksia käsikirjoittanut (esim. Sniper 3) ja ohjannut (esim. 8MM2) J.S. Cardone. Voidaankin perustellusti sanoa, ettei Cardone ole tälläkään kertaa pettänyt yleisöään, sillä mies on luonut uskomattoman tylsän, mitäänsanomattoman ja trendikkään tarinan teineistä, jotka omaavat salaisia noita-voimia. Koko homma näyttää ja kuulostaakin kuin suoraan Buffysta repäistyltä tarinalta, jossa rakkaushuolet ja maailman mystisempi puoli kohtaavat hämmentävästi jälleen kerran koulun alueella.

Eikä hauskuus edes vielä lopu tähän: tarinan yksipuolisuutta ja säälittävyyttä kuvaa jo se, että elokuvan alussa nähdään lentävä auto (kyllä, niinkuin Harry Potterissa) ja kehdataan vielä mainita, että “vapise Harry Potter”. Tämäkään ei ole pohjanoteeraus, sillä elokuva marssitaan lävitse kliseisin kohtauksin, jossa käydään jokaisen teinielokuvan elementit läpi. On sixpäckejä omaavia 17-vuotiaita, melkoisia kissoja, salainen mökki, jossa asustaa jokin hörhö, sekä tietenkin tuttuakin tutumpaa machoilua. Tähän muottiin tosin sopivat myös elokuvan näyttelijät, jotka ovat rooleissaan miltei kaikin puolin joko hukassa tai sitten muuten vain pihalla.

Esimerkiksi pääroolissa oleva Steven Strait on rooliin melkoisen väärä valinta. Sinne tänne sinkoileva ja kaikista huolehtiva Straitin hahmo, Caleb, on teininoitajoukkion johtajana pelkkä hammasrivistö hymyineen. Uskottavuutta miehellä on kuin kesämökin halkopinolla ja romanssi Laura Ramseyn näyttelemän Sarahin kanssa tuntuu äärimmäisen epäuskottavalta. Pahana poikana luutiva Sebastian Stan on samaa maata Straitin kanssa, eivätkä mukana hengailevat Taylor Kitsch, Chace Crawford ja Toby Hemingway auta asiaa; pikemminkin päinvastoin. Myös elokuvan ärsyttän akan roolin saanut Jessica Lucas aiheuttaa pahoinvointia, joten Cardonen kirous näyttää tältäkin osin pitävän täysin paikkansa.

Kaiken kaikkiaan The Covenant on Rennyn uran yksi huonoimmista elokuvista. Se ei tosin häviä totaalisen surkealle Drivenille, mutta onnistuu silti tekemään itsestään mielettömän tylsän pläjäyksen, jota katsellessa kelloa tulee vilkuiltua tiuhaan tahtiin. Kun noitavoimin tehtävät tappelutkin jäävät todella vaisuiksi ähkimisiksi, jää jäljelle vain typerä teiniromanssi, jonka etenemisen seuraaminen ei paljon aivoja vaadi. Rennyn puolesta taas elokuva on valitettava: ohjaaja on näemmä pudonnut Hollywood-ohjaajien B- tai C-kastiin, joiden on valittava ohjattavakseen vain surkeimmat käsikirjoitukset. Ainakin näin suomalaisin silmälasein tarkasteltuna tähän asiaan olisi hyvä tulla muutos, joka palauttaisi Rennyn takaisin edes keskinkertaisen viihteen tasolle.