Apocalypto

Gibsonin Mel pitää viinasta, naisista ja rasistisesta läpänheitosta poliisipartiolle. Gibsonin Mel tykkää myös väkivallasta ja eritoten uskonnollisesta sellaisesta. Kun The Passion of the Christ oli lähempänä eksploitaatiota, kuin oikeaa, monipuolista elokuvaa, niin herran uusimmassakin ulostuksessa väkivalta tuntuu olevan mausteen sijasta itse tarkoitus.

Jaguaarin tassulla(Rudy Youngblood) on asiat paremmin, kuin hyvin. Päivät kuluvat metsästellessä tapiireja ja muuta riistaa sekä heittämällä läppää metsästyskavereiden kanssa. Illalla voi viettää aikaa kauniin
vaimon(Dalia Hernandez) kanssa bungalowissa lepäillen tai vaikkapa mennä kuuntelemaan kylän vanhimman tarinoita vuosien takaa nuotion ääreen, jonka ympärillä myös biletetään myöhään yöhön hyvän ruoan ja
kiihkeiden rytmien parissa. Mutta eihän kaikki voi elämässä aina mennä ihan putkeen. Yhtäkkiä aamuvarhaisella viidakosta hyökkää outoja väkivaltaisia inkkareita, jotka ottavat kaikki kylän miehet ja naiset vangiksi. Ne, jotka eivät alistu, alistetaan tai tapetaan. Onneksi Jaguaarin tassu on sen verran neuvokas kaveri, että ymmärtää piilottaa vaimonsa ja poikansa kuoppaan, etteivät pahikset pääse heihin käsiksi. Valitettavasti hässäkässä itse mies joutuu vangiksi. Vaimolle tehty lupaus pikaisesta paluusta kuitenkin painaa takaraivossa, kun vankeja kuljetetaan pahisten päämajaa, kaukaista
Maya-kaupunkia kohti.

Niin, Mel-setä on tehnyt historiallisen elokuvan, jossa pahat valloittajat riistävät viattomia ihmisiä, jotka haluavat vain asua rauhassa omalla kotiseudullaan vahingoittamatta ketään. Ja, kun riistäjät astuvat kuvioihin löytyy joukosta yksi mies, joka vastustaa tätä kaikkea. Kuulostaako
tutulta? Sitä se on. Kun tarinan sankari viimeisillä voimillaan juoksee kohti verenhimoista valloittajaa olisi kuviosta vain puuttunut huulilta irtoava huuto: “FREEDOOOOOOM!!!!”, jopa sankarin ihomaalit ovat samaa sarjaa. Mutta Braveheartiin verrattuna tämä Amazonin asukki on melkoinen ihmemies.
Nauroin epäuskoisena, kun elokuvan super-inkkari juoksee usean päivän ajan karkuun mm. jaguaaria ja kymmentä täysissä voimissa olevaa Maya-soturia muutaman päivän näännyttävän vaelluksen ja keihään
lävistämän vatsan jälkeen.

Pääosassa tässä elokuvassa on Jaguaarin tassun lisäksi erittäin graafinen väkivalta. Sydämen kaivaminen rinnasta ja naaman repiminen paloiksi näytetään mahdollisimman terävissä lähikuvissa, jotta katsojalle ei varmasti jää epäselväksi pieninkään yksityiskohta. Tällainen esitystapa on
ehkä perusteltua kauhuelokuvissa shokeerausefektinsä ansiosta, mutta miksi ihmeessä tätä pitää tunkea elokuvaan, jonka pitäisi olla seikkailua ja toimintaa täynnä oleva draama. Ehkä South Park oli oikeassa, Gibson on sairas paskiainen.

Kun kaikki visuaalisuus otetaan pois, niin huomaa, että jäljelle jäävä sisältö on pelkkä iso kasa haisevaa paskaa, jonka olemassaoloa ei voi oikeastaan perustella millään järkisyyllä. Juoni on typerä, henkilöhahmot ohuita ja lähes jokaisessa kohtauksessa on häiritseviä epäuskottavuuksia. Teknisesti
elokuva on toki hyvin tehty, mutta kun mikään muu ei toimi, niin katsojaa lähinnä vituttaa istua elokuvateatterissa ja ajatella, että meni oikeasti maksamaan rahaa tämän paskan näkemisestä. Suosittelen odottamaan televisioesitystä, sillä silloin voi ainakin vaihtaa kanavaa.