Happy Feet

Ohjaaja George Miller ponnahti yleiseen tietoisuuteen erinomaisten Mad Max-elokuviensa avulla. Vain kadotakseen jälleen reilut kymmenen vuotta sitten. Ohjattuaan täysin unohdettavat Lorenzon Öljy ja Babe-elokuvat, Miller poistui täysin julkisuudesta. Melkein neljä vuotta tuotannossa ollut animaatio onkin ollut ohjaajan pitkäaikaisin lemmenprojekti, Mad Maxin ohella. Lopputulos puhuu puolestaan, Happy Feet on yksi komeimpia viime vuosien lasten elokuvia, sekä täynnä selvää lämpöä, jota Miller on elokuvaan vuodattanut.

Mumble (äänenä Elijah Wood) on pingviini, joka ei osaa laulaa. Normaalisti tälläisen pitäisi olla ongelma tai mikään, mutta kun on syntynyt erikoisten keisaripingviinien joukkoon, jotka tunnustavat rakkautensa vastakkaiselle sukupuolelle laulun voimin, ajautuu Mumble väistämättä erilleen muista. Kun vanhemmatkaan (loistavat Hugh Jackman ja Nicole Kidman) eivät ymmärrä, eivätkä samanikäiset koulutoverit siedä, päätyy Mumble viettämään nuoruutensa yksin, kehittäen erikoista kykään stepata päivästä toiseen.

Hyvin perinteisen ‘fish-out-of-the-water’ juonipohjaan koostettu Happy Feet onnistuu yllättämään iloisesti tarinallaan. Vaikka tuttuja elementtejä tulee vastaan useitakin kertoja, Miller onnistuu luovimaan niiden ohitse kertaakaan haparoimatta pahemmin kliseiden seassa. Mukana on itsensä löytämistä, rakkautta ja jopa tärkeää sanottavaa ilmastonmuutoksesta. Kaikki ilman saarnaamista, tai liiallista söpöilyä. Jopa alussa nähtävät pingviinin poikaset ovat aidosti hellyyttäviä palleroita. Ainoa missä kompuroidaan on loppu. Millerin ehkä liiallinen sinisilmäisyys ihmisyyden hyvyydestä tuntuu hieman liian utopistiselta ajatukselta kaiken lopuksi.

Mutta happy Feetin keskittyessä hauskanpitoon sitä ei pysäytä mikään. Huumori on nokkelaa, laulusovitukset suurimmaksi osaksi erittäin sopivia ja hahmot sympaattisia. Hugh Jackman irroittelee Elvis-imitaattori pingviini Memphiksenä, Robin Williams on pitkästä aikaa erinomaisessa vedossa huimassa kolmessa roolissa. Elijah Wood on ehkä liian tasapaksu, mutta niin on hänen hahmonsakin. Mumblen sinisilmäisyys on jopa paikoitellen turhauttavaa. Onneksi, kuten tälläisissä elokuvissa on yleensä tapana, sivuhahmot ovat koko jutun kerma. Huimaavat toimintakohtaukset ovat myös todella viihdyttäviä ja muistuttavatkin hienosti Millerin aikaisemmista teoksista Australian erämaassa.

Happy Feet on – hitusen liian pitkän – kestonsa ajan pätevää viihdettä. Sanomaltaan ehkä ajoittain pelkistetty ja sinisilmäinen, mutta hyvää tarkoittava koko perheen komedia, siivitettynä muutaman huiman seikkailukohtauksen myötä. Animaatioklassikkoa tästä ei saa tekemälläkään, mutta 2006 vuoden tarjonnasta se on ehdottomasti paremmasta päästä.

Yhteenveto
Hauska pieni elokuva. Lämpimällä sanomalla varustettu animaatio jaksaa viihdyttää ja naurattaa lopun imelyydestä huolimatta.