Salainen agentti 007 Istanbulissa

Ian Flemingin kirjoihin perustuvan sampanjaa ja vodkamartineja (ravistettuna, ei sekoitettuna) nautiskelevan kylmähermoisen Englannin tiedustelupalvelun agentin seikkailut jatkuivat nopeassa syklissä Salainen agentti 007 ja tohtori No -elokuvan valmistumista seuranneena vuonna elokuvassa Salainen agentti 007 Istanbulissa.

Elokuvassa Sean Conneryn esittämä James Bond – koodinimeltä 007 lähetetään Istanbuliin varastamaan huippuarvokasta Lektoriksi kutsuttua koodinpurkulaitetta venäläisiltä, minkä avulla Yhdysvaltain CIA ja Britannian salainen palvelu voisivat ratkaista venäläisten toisilleen lähettämät salaviestit. Kansainvälinen rikollisjärjestö Spectre saattaa kuitenkin myös omaa lusikkaansa soppaan yrittämällä varastaa koodinpurkulaitteen Bondilta ja asettaa kouluttamansa salamurhaajan (Robert Shaw) 007:n jäljille kostona tohtori No:n kuolemasta. Bond huomaa pian olevansa napit vastakkain pitkäaikaisimman vihollisensa – Ernst Stavro Blofeldin (Eric Pohlmann) kanssa.

Salainen agentti 007 Istanbulissa on nähtävissä selvää kehitystä ensimmäiseen Bond-elokuvaan verrattuna. Vaikka juoni kärsii edelleen aavistuksenomaisesta putkimaisuudestaan, on elokuva jo viihteellisyydessään huomattavasti vankempaa tekoa, kuin sarjan ensimmäinen osa vuotta aikaisemmin. Sean Connery näyttelee luultavasti yhden parhaista roolisuorituksistaan agenttina 007 ja Daniela Bianchi on lumoavan kaunis Bondin kaunottarena. John Barryn esittämä ”From Russia with Love” tunnussävelmä lienee myös todennäköisesti olevan yksi kaikkien aikojen ikimuistoisimmista Bond-elokuvien tunnussävelmiä kaikessa synkkyydessä ja tarunhohteisuudessaan.

Robert Shaw loistaa elokuvan vaaleahiuksisena pääkonnana, jonka tehtäväksi rikollisjärjestö Spectre on antanut koodinpurkulaitteen ryöstämisen Bondilta. Salainen agentti 007 Istanbulissa esittelee myös ikimuistoisen Desmond Llewelyn ensikertaa, joka esiintyy Q:na – Bondin toisen toistaan ihmeellisempien vekottimien, härveleiden & muiden maailmanlopunvehkeiden kehittäjänä – kaikkiaan seitsemässätoista seuranneessa Bond-elokuvassa ennen traagista kuolemaansa auto-onnettomuudessa vuonna 1999.

Terence Youngin ohjaamista kolmesta Bond-elokuvasta, joihin kuuluivat myös Tohtori No (1962) ja Pallosalama (1964), Salainen agentti 007 Istanbulissa (1963) on varmasti se kaikkein paras. 007:n todellisen charmin voi nähdä vihdoin puhkeamassa täyteen kukkaansa ja jopa Quentin Tarantinon on kuultu joskus hehkuttaneen Bondin Istanbulin reissua henkilökohtaiseksi suosikikseen. Eikä kyseessä ole mikään ihme, sillä elokuvan sanotaan yhdistäneen parhaiten Flemingin alkuperäisen kirjan tarjoaman juonen vahvoihin näyttelijäsuorituksiin ja loistavaan tunnusmusiikkiin.

Terence Young osoittaa vihdoin kuuluisan elokuvasarjan toisessa osassa olevansa kykeneväinen ohjaamaan jännittävän ja sujuvasti etenevän agenttiseikkailun, jossa kaikki elementit ovat kohdallaan.