Mies ja alaston ase 2½

Menestyskomedia Mies ja alaston ase jälkeen David Zucker keskittyi jatko-osaan. Tosin Alastoman aseen ja tämän jatko-osan välillä ehti vierähtää jopa kolme pitkää vuotta, mutta viimein Mies ja alaston ase 2½ (The Naked Gun 2½: The Smell of Fear) oli valmis. Kun aikakin oli pitkä, niin taiteelliset ongelmat näyttävät tuntuneen: kenties pienet paineet tekivät kuoppia Zuckerinkin tielle, sillä taloudellisesti Mies ja alaston ase oli ja on melkoinen menestys: yli 100 miljoonaa dollaria näihin päiviin asti tuottanut elokuva tarvitsi nimenomaan hyvän jatko-osan, jota kelpasi näyttää enemmän kuin kerran. Ihan kohtuullisen hyvin Zucker onnistuikin: pelkkä avajaisviikko tuotti hilloa yli 20 miljoonaa taalaa ja varmasti hymyn tekijöiden kasvoille. Silti, näin jälkikäteen tarkasteltuna, Mies ja alaston ase 2½ ei ihan päässyt edeltäjänsä tasolle kuin aika ajoin, vaikkei huono ollutkaan.

Lähdettäessä tarkastelemaan tämän elokuvan historiaa, voidaan taustalta löytää selkeitä menestyksen syitä: yksi takuu oli Alastomien aseiden pohjalla oleva, Suomenkin televisiossa nähty, Police Squad, joka ainakin allekirjoittanutta jaksoi aikoinaan naurattaa. Toinen syy oli ZAZ-kolmikko, Zuckerin veljekset David ja Jerry, sekä Jim Abrahams, miehet monen menestyneen komedian takana. Vaikka taustat olivat kunnossa, niin Alastomat aseet eivät olisi juuri mitään ilman Leslie Nielseniä, joka ehti jo miltei uransa ehtoopuolelle ennen megasukseetaan.

Varmasti monen muunkin kuin minun mielestä Nielsen tekee uransa ikimuistoisimmat roolinsa juuri tässä elokuvatrilogiassa, jossa Mies ja alaston ase 2½ ei ole mikään poikkeus. Nielsen, joka näyttelee jämäkän itseironista ja kommelluksesta toiseen ajautuvaa komisario Frank Drebiniä, on jälleen kerran yksi parodian suurista nimistä milloin uidessaan likavesiviemärissä, milloin tuhotessaan kaupungin eläintarhan muurit ja milloin laukomassa typeryyksiä, jotka kuulostavat niin korneilta, ettei niille voi kertakaikkiaan olla nauramatta. Kun näkee Priscilla Presleyn näyttelevän hölmöä ja hieman naiivia Janea sekä George Kennedyn kuolatessa vaahtoa suustaan yksinäisten miesten baarissa, huomaa katselevansa jotain typerältä tuntuvaa elokuvaa, jolle ei silti kykene olemaan nauramatta. Elokuvan eleganttius ei olekaan mitään snobeilevaa, hyväntahtoista huumoria, vaan silkkaa pilkkaa ja tapahtumien tai asioiden venyttämistä äärimmäisyyksiin asti. Mies ja alaston ase 2½ onkin mainio esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun lähestulkoon kaikki ideat kehdataan käyttää: mielikuvitus kukkii ja on mukavaa nähdä, ettei elokuvan paha poikakaan, Robert Goulet, kuole sillä tavallisella tyylillä, vaikkei tällä kertaa torvisoittokunta marssikaan yli. Senpä vuoksi on helppo todeta, että Mies ja alaston ase 2½ kuuluu yhteen komedian alagenren helmeimpään elokuvasarjaan, jonka päätön huumori kestää ajan hammasta paremmin kuin kukaan voisi uskoa.