Klik!

Adam Sandler tunnetaan täällä Suomessakin parhaiten raivopäisten ja lapsellisten roolien nykyisenä hallitsevana kuninkaana. Viime vuosina myös dramaattisempiin rooleihin pyrkivä Sandler yrittää nyt ilmestyvässä Klikissä yhdistää lapsellisen huumorin Frank Capra-tyyliseen satuun perhearvojen vaalimisesta. Lopputuloksena on ylipitkä sekasotku, joka ei kertaakaan naurata, eikä oikeastaan kosketakkaan.

Sandlerin esittämä Michael Newman on jatkuvasti ylitöitä paiskiva perheenisä, jonka ainoa prioriteetti on työ, eikä hänen perheensä. Etsiessään kaupasta universaalista kaukosäädintä helpottaakseen elämää kodin elektroniikan parissa, Michael törmää eksentriseen Morty-nimiseen myyjään jolta löytyy vastaus hänen toiveisiin. Kaukosäädin, joka hallitsee aikaa, paikkaa ja ihmisiä, ja jolla voi kelata, pysäyttää tai hidastaa aikaa tahtomansa mukaan.

Klikin perusidea on nokkela. Yleiskaukosäätimen toiminnot ovat hauskoja väännöksiä nykyisten dvd-laitteiden erikoistoiminnoista ja ekstroista. Oman elämän kommenttiraidan kuunteleminen olisi varmasti monelle surrealistinen kokemus. Ikävä kyllä elokuva ei yritäkkään kehittää näitä yhtä mainintaa pidemmälle. Juuri kun luulee että luvassa olisi aidosti hauskaa parodiaa nykypäivän liiallisuuksiin menneistä teknologisista mukavuuksista, tekijät painavat jarrut pohjaan ja leikkaavat kuvaan koirasta naimassa pehmolelua. Sandlerin ja tekijöiden käsitys huumorista tuntuu rajoittuvan ala-asteikäisten ‘öhö-öhö, se pieras’ tasolle. Jälleen kerran nauretaan läskeille, pieruille, seksuaaliselle ahdistelulle, rumille ihmisille, pehmoleluja naiville koirille ja Sandlerin karjumiselle. Viimeistään silloin kun viiden minuutin sisään leikataan jälleen pierevään Adam Sandleriin tai typerästi virnuilevaan David Hasselhoffiin – jonka nykyinen menestys on täysin käsittämätöntä – alkaa katsoja toivoa itsekin omistavansa kaukosäätimen, jolla kelata elokuvaa, tai vähintäänkin vaihtaa kanavaa.

Klik yrittää kyllä olla jatkuvasti oivaltava tai koskettava. Jopa siihen pisteeseen että tuntuu turhauttavan manipuloivalta. Melkein voi nähdä Sandlerin tekijätiimeineen huutamassa katsojille "sun kuuluu itkeä, nyt!" elokuvan loppupuolella. Ongelma piileekiin siinä että Sandlerin hahmo on niin vastenmielinen kusipää, ettei hänen kohtalonsa ei yksinkertaisesti kosketa. Jatkuvasti vaimonsa ja perheensä tukema Michael on itseriittoinen ja omaa napaa tuijotteleva juntti jolle suorastaan toivoo tapahtuvan pelkästään pahaa. Asiaa ei auta Sandlerin hermoja raastava kimitys tai huutamiseen perustuva ‘näytteleminen’. Will Ferrellin kanssa samassa sarjassa painiva Sandler onkin yksi tämän hetken rasittavimpia ‘koomikoita’. Erityisen esimerkin päähenkilön typeryydestä antaa se, että hän kokee tarpeelliseksi kelata kaiken turhan: kuten seksin vaimonsa – Kate Beckinsalen – kanssa. Kun supermallivaimo tulee Pocahontas puvussa kutsumaan sänkyyn ja mies huokaisee tuskaansa, valittaen hukkaan menevää aikaa, ei voi olettaa että katsojaa voisi vähempää kiinnostaa enää mikään mitä hahmolle käy.

Sivurooleissa nähtävät Kate Beckinsale ja Christopher Walken ovat molemmat hyviä. Mutta täysin väärässä leffassa. Molemmat ovat osoittaneet olevansa kyvykkäitä ja laadukkaita tekijöitä, joten tuntuu vain hukkaukselta nähdä heidät näinkin tyhjänpäiväisessä paatoksessa. Christopher Walken tekee parhaansa vähintäänkin erikoisena Mortyna ja onkin elokuvan paras anti. Sean Astin nähdään täysin turhassa pidennetyssä cameossa. Joku on myös näköjään unohtanut kertoa David Hasselhoffille että 80-luku päättyi jo aikoja sitten.

Klikistä on vaikea sanoa mitään hyvää. Melkein kaksituntinen elokuva ei naurata komediana, eikä kosketa draamana. Se epäonnistuu melkein kaikessa mitä yrittääkin, eikä sen mukaroisi lapsellinen huumori toimi ollenkaan kun tarjolla on huomattavasti parempaa ja fiksumpaa katseltavaa.

Yhteenveto
Ylipitkä, typerä ja turha. Katsojaa aliarvioivaa roskaa joka, hyvästä perusideasta huolimatta, ei kertaakaan naurata tai viihdytä.