Dead Friend

Tämän hetken parhaat kauhuelokuvat tehdään Aasiassa, ainakin jos katsotaan Hollywoodin uusintaversioiden määrää. Kaikki ainekset remaken tekemiseen löytyvät myös Dead Friendistä. Ruutia ei olla tässäkään pläjäyksessä alettu keksimään uudelleen, vaan tällä kertaa luotetaan enemmän tarinankerronnan voimaan.

Min Ji-Won on pari vuotta sitten muistinsa menettänyt opiskelijatyttö, jonka nykyelämä vaikuttaa muuten ihan mukavalta. Yliopisto-opinnot odottavat ulkomailla ja uusi elämä siintää edessä. Min alkaa kuitenkin näkemään näkyjä, joissa vettä valuva tyttö vainoaa häntä, ja pikkuhiljaa muisti alkaa palautua.

Hyvinkin tavanomaiselta siis kuulostaa. Peruskauraa on myös tarinankerronta: tarinaa kuljetetaan eteenpäin flashbackien sekä irtonaisilta vaikuttavien shokkipelottelujen voimalla, jotka eivät paljoakaan säväytä. Juonikin etenee katkonaisesti, sillä alkupuoliskon aikana kerrotaan liian vähän sille olenaisista henkilöistä ja tapahtumista. Joskus, kuten tässä tapauksessa, takaumien avulla kuljetettava juoni ei toimi aivan niin kuin pitäisi.

Dead Friend onnistui silti jopa yllättämään. Elokuvan edetessä juonestakin alkoi loppujen lopuksi saamaan kiinni yhä enemmän ja siitä alkoi löytymään se kiinnekohta jota seurata. Lopulta kauhuelementitkin jäivät taka-alalle; henkilöhahmojen välinen kemia haukkasi suuremman palan mielenkiintoani, kuin yliluonnolliset aavemaisuudet. Ehkä elokuvasta olisi saanut enemmänkin irti, jos sitä ei olisi pilattu Dark Waterista ja Ju-On: The Grudgesta matkituilla säikyttelykohtauksilla, jotka vain saivat elokuvan tuntumaan itsestään irralliselta. Jenkkiversiota odotellessa.