Matka metallin ytimeen

Metallimusiikki herättää tunteita puolesta ja vastaan: toisille se on koko elämä, toiset näkevät sen pahuuden ruumillistumana. Heavy metal-musiikin peruskuvastoon kuuluvat kovaa soitettavat särökitarat ja basso, aggressio, kuolema, veri ja väkivalta ovatkin omiaan herättämään ihmisten ennakkoluulot. Artisteja on boikotoitu ja syytetty oikeudessakin sanoituksiensa ja live-aktiensa takia. Mistä tässä on kyse?

Antropologian tutkija, ja die-hard metallifani Sam Dunnin dokumentti tutustuttaa metallimusiikin maailmaan: hevin perimmäinen olemus, kulttuuri, ja arvot tulevat tutuksi sekä Dunnin itsensä kertomana, että haastattelujen keinoin. Ääneen pääsevät mm. Alice Cooper, Dio, Bruce Dickinson, Tony Iommi ja Tom Araya vain muutamia mainitakseni. Luonnollisesti leffassa jututetaan myös asiaan perehtyneitä asiantuntijoita ja faneja. Haastattelujen aikana ja välissä katsellaan suurimpien bändien livemateriaalia, sekä katsellaan ohjaajan samoilemista Wackenissa, yhdessä metallimaailman suurimmista festareista.
Kaiken kruunaa asiaan liittyvä musiikki, joka toimii punaisena lankana elokuvan edetessä Led Zeppelinin ja Black Sabbathin ajoista 80-luvun nahkahousuhevin kautta Slayeriin, ja norjalaiseen kirkonpolttoheviin.

Kaikenkaikkiaan dokumentti metallimusiikista, joka alkaa Iron Maidenin ‘Run To The Hills’illä ja Lamb Of Godin ‘Laid To The Rest’illä, loppuen Metallican ‘Master Of Puppets’iin ei voi olla täysi susi.
Ensinnäkin, Dunn todellakin tietää mistä puhuu. Antropologian tutkijana hän osaa analysoida heavy metallia paitsi musiikkina, myös kulttuurina. Dokumentin osat nivoutuvat onnistuneesti yhteen ilman että katsojalle tulee dokumentista irtonainen olo, ja kermana kakun päällä soiva loistava musiikki ryydittää kokonaisuuden.
Mitään uutta dokumentti ei kuitenkaan genreä tunteville tarjoa. Olisikin ollut kiinnostavaa kuulla lisää esimerkiksi heavy metallin eri alagenreistä, mutta dokumentin kesto olisi tuskin sitä kestänyt. Nämäkin antimet riittävät silti loistavasti, sillä tämän aiheen dokumentteja ei ole juurikaan tehty. Metallin ystävät ovat varmasti tällä tyydytettyjä.

"It’s like a lifestyle, metal music, metalfans love it forever. No one goes ‘Yeah I was really big into Slayer one summer."