M:I:III – Mission:Impossible 3

En ole koskaan pitänyt Aliaksesta. Suorastaan halveksin Lostia nykyään, eikä ajatus siitä että molempien sarjojen luoja, J.J Abrams, saisi kannettavakseen suhteellisen hyvän franchisen herättänyt paljoa innostusta. Asiaa eivät auttaneet elokuvaa jo muutenkin paljon piinanneet ongelmat, näyttelijöiden eroamiset, ohjaajien vaihtumiset ja käsikirjoituksen useat uudelleenkirjoitukset suorastaan huusivat katastrofia. Kuinka ihmeessä siis ihmepoika Abrams on onnistunut loihtimaan käsistään alkuvuoden viihdyttävimmän ja kovimman puhdasverisen toimintapätkän Tappavan Aseen tällä puolen?

M:I 3 alkaa siitä mistä agentti-elokuvat yleensä eivät koskaan ala. Ethan on vankina, hakattu, nöyryytetty ja taistelun hävinnyt. Hänen edessään seisoo hänen pahin vihamiehensä, ja tämä osoittaa Ethanin vaimoa aseella, eikä aikaa ole paljoa. Tästä lähdetään, ja lujaa.

Jos jotain on sanottava, niin Abrams hallitsee agentti-toiminnan upeasti. Ensimmäistä kertaa sitten Mission:Impossible ykkösen alun, pääsemme näkemään kunnon agenttimenoa parhaimmasta päästä. Jipot ovat nokkelia, vempaimet hienoja, huijaukset viihdyttäviä ja jännittäviä, kuvaus ja tahditus on täysin kohdallaan. Abrams hallitsee tyylitellyn jännityksen rakentamisen kuin aapisen, ja käyttää jokaista hetkeä hyväkseen kasatakseen katsojien eteen toinen toistaan vavisuttavampia kohtauksia.

Siinä piileekin elokuvan suurin ongelma. Se kasaa ihan ensimmäisistä hetkistä asti itselleen niin kovat panokset, että on melkein mahdotonta odottaa sen selviytyvän niistä kunnialla loppuun saakka. Heti ensimmäinen kohtaus räjäyttää tajunnan niin, että kestää melkein ensimmäisen kymmenminuuttisen ajan ennen kuin pystyy taas pääsemään mukaan elokuvaan. Henkeäsalpaavan toiminnan jatkuttua melkein kaksi tuntia, tuntuu loppuratkaisu auttamatta imelältä ja jopa kornilta.

Mutta silloin kun M:I3 toimii, se toimii kunnolla. Uskaltaisin jopa väittää että ellei Jason Bourne tai James Bond vedä tämän vuoden lopulla täydellistä koko pottia kotiin, jää Tom Cruisen Ethan Hunt kukkulan kuninkaaksi kovimpana agenttina tällä hetkellä. Elokuvassa ei ainoastaan ole kahta, vaan kokonaiset kolme huippuhetkeä mitkä saavat sydämen takomaan jännityksestä kovalla intensiteetillään ja visuaalisella tykityksellään. On juuri näiden komeiden kokonaisuuksien ansiosta että käsikirjoituksen ajoittaiset heikkoudet voidaan antaa anteeksi.

Käsikirjoituksen suurimmat viat piilevät siinä että se ei kertaakaan uskalla ottaa sitä viimeistä loikkaa todella uskaliaaksi teokseksi. Se useasti flirttailee vaaran kanssa, käy jopa pari kertaa rajan toisella puolella, mutta se ei kertaakaan tunnu oikeasti tahtovan olla se raskaansarjan maailmanmullistaja mihin sillä olisi ainesta. Muutama kohta elokuvaa on niin intensiivistä menoa, että sitä suorastaan toivoo, vikisee ja ulisee, että käsikirjoittajat ja Abrams ottaisivat sen yhden ekstra askeleen ja räjäyttäisivät pankin. Mutta sitä tyydytystä ei katsoja koskaan saa, mikä vain haittaa M:I3:n kokonaiskuvaa.

Siitäkin huolimatta tarjoaa elokuva katseltavaa koko rahan edestä. Philip Seymour Hoffman laajentaa repertuaariaan ensimmäistä kertaa vakavasti otettavan pahiksen rooliin, ja uhkuu sellaista vihaa ja pahuutta jollaista ei ole pitkään aikaan nähty. Hoffmanin esittämä pahis ei ole sulava tahi karismaattinen naistenmies, susi lampaan vaatteissa. Hän on julma ja sadistinen, harvasanainen ja läpeensä mätä, jonka pokerinaama ja yksinkertainen lupaus siitä että hän tulee satuttamaan Ethanin vaimoa oikeasti tuntuu luissa ja ytimissä. Abrams ja kirjoittavat ovat luoneet pitkästä aikaa pahiksen agentti-elokuvaan jonka uhkaukset voi kerrankin ottaa todesta, tällä kertaa oikeasti pelätään että sankari ei voita.

Mukaan ympätään vielä Michael Giachinon upea sovitus Lalo Schriffinin ajattomasta Mission:Impossible tunnarista, Abramsin näppärä tarinankerronta, kuvankaunis Michelle Monaghan, kiinnostava taustaryhmä Cruiselle, cameo Shaun of the Deadin Simon Peggiltä ja käsissä on kesän blockbuster sarjan alkuräjäytys joka povaa pelkästään hyvää tämän kevään, ja vuoden toiminta tarjonnalle.

Yhteenveto:
Rytkettä ja pauketta miljoonan dollarin virneellä. Abrams nostaa sarjan kakkososan pohjamudista ja palauttaa agentti-toiminnan ryminällä valkokankaille.