Adaptation – Minun versioni

Charlie Kaufman on yksi nykypäivän omaperäisimmistä Hollywood-käsikirjoittajista. Hänen tarinoillaan tuntuu olevan taipumusta lähteä rönsyilemään mitä ihmeellisimpiin suuntiin, mutta kuin ihmeen kautta ne palaavat oikeille raiteilleen elokuvan lähestyessä loppuaan. Adaptation – Minun versioni, ei muodosta poikkeusta tässäkään suhteessa.

Nicolas Cage esittää Charlie Kaufmania, joka saa Being John Malkovichin valmistuttua tehtäväkseen kirjoittaa käsikirjoitusta Susan Orleanin (Meryl Streep) omaelämänkerrallisesta romaanista ”The Orchid Thief”. Kirjoittaminen ei ota kuitenkaan onnistuakseen, eikä myöskään Charlien maineella rehvasteleva identtinen kaksoisveli Donald, joka muuttaa saman katon alle asumaan, auta asiaa seuraamalla veljensä jalanjälkiä ryhtyen ns. b-elokuvien käsikirjoittajaksi. Luomisesta alkaa syntyä Charlielle yhtä suurta painajaista.

Jos juonikuvauksen pohjalta elokuva tuntuu vielä suhteellisen normaalilta, sitä se ehdottomasti ei oikeasti ole. Elokuva rakentuu, kuin siinä olisi pohjattomasti tarinoita allekkain, Charlien keskittyessä käsikirjoitukseensa yhä syvemmin. Tarinan johdattaminen löytää koko elokuvan ajan uusia ulottuvuuksia ja pitää katsojan jatkuvasti tiivistyvässä otteessaan. Loppua kohden elokuva rupeaa sekoittumaan todellisuuden kanssa niin, että koko tarina alkaa hiljalleen tuntua Kaufmanin oikeaa tarinanrakennus-prosessia dokumentoivalta, mutta onnistuu kuitenkin vielä muuttamaan suuntaa täysin todellisen loppuhuipennuksen astuessa kuvioihin.

Näyttelijähahmoista on turha mainita sen enempää, koska kaikkihan tiedämme Meryl Streepin, Chris Cooperin sekä Nicolas Cagen kaltaisten näyttelijöiden lahjat elokuvissa. Elokuvan käsikirjoittaneet Charlie ja Donald Kaufman ovat sen sijaan lievästi sanottuna erikoista väkeä. Varsinkin Donald, jolle elokuva on omistettu. Charlie ja Donald Kaufman kuitenkin palkittiin käsikirjoituksestaan Oscar-ehdokkuudella – se kertonee tarinan neroudesta jotain. Donald tosin Oscar-gaalan historian ensimmäisenä poissaolevana alter-egona. Spike Jonzen ohjauksesta on vaikea kertoa paljoakaan, koska käsikirjoitus imaisee tällaisissa elokuvissa mukaansa, niin että ohjaus jää usein pienemmälle huomiolle. Spike Jonzen sadunomainen ohjaustyyli on kuitenkin, kuin luotu Kaufmanin kaltaisille käsikirjoittajille. Tätä kuvannee usean elokuvan mittaiseksi venynyt herrojen välinen yhteistyökin.

Adaptation kertoo uudenluomisen vaikeudesta, sekä taideteoksen valmistumisen aikaansaamasta vapautuneisuuden tunteesta. Elokuvaa on myös aavistuksen maustettu ihmissuhteiden vaikeuksilla, sekä varsin omintakeisella huumorilla. Charlie Kaufmanille käsikirjoitusten kirjoittaminen ilmeisesti on, kuin kukkaruukun pudottamista lattialle: ruukun sisältö levittäytyy pitkin lattiaa, mutta vain hetkeksi ennen kuin se kerätään sieltä talteen – uuteen parempaan ruukkuun.