Constantine

Tehdään alkajaisiksi selväksi että olen Hellblazer-sarjakuvien suuri ystävä. Varsinkin Garth Ennisin osuus tarinoihin on nostanut sarjan silmissäni yhdeksi parhaista mitä eläessäni olen lukenut. Olin siis suorastaan erittäin skeptinen marssiessani teatteriin katsomaan Keanu Reevesin tähdittämää Constantinea. Miehen ulkonäkö ei vastannut sarjakuvien hahmoa, paikka oli siirretty Liverpoolista Los Angelesiin ja jotenkin oli sellainen tunne että Hollywoodin säännöilla pelatessa menetettäisiin paljon sarjakuvien tunnelmasta. Olinpa muuten väärässä.

Elokuvan tarina ottaa vaikutteita useammasta Constantine tarinasta, mutta suurimpana vaikuttajana on toiminut selvästi Ennisin ja Alan Mooren tarina Dangerous Habits. Myös tarina Original Sins on vaikuttanut vahvasti tähän tulkintaan sarjakuvasta. John Constantine on okkultismiin, noituuteen ja kaikkeen kirjaimellisesti helvetin ja taivaan välillä olevaan tutustunut anti-sankari. Syntynyt maailmaan taidon myötä nähdä demonit ja enkelit sellaisina kuin ne ovat, John toimii eräänlaisena erotuomarina helvetin ja taivaan vedonlyönnissä ihmisten sieluista. Mutta kuullessaan olevansa kuolemassa syöpään ilman mahdollisuutta päästä taivaaseen entisten syntiensä tähden alkaa hänen oma kujanjuoksunsa vapautusta kohti.

Paljon rienattu Keanu Reeves tekee hyvän roolisuorituksen sarkastisena ja omahyväisenä John Constantinena. Vaikka elokuvan Constantine ei ole tyylillisesti sama kuin sarjakuvien esikuvansa, hänen sielunsa on siirtynyt Reevesiin hyvin. Sarjakuvien Constantine kun on erittäin vaikeasti pidettävä hahmo, on ollut hyvä päätös tehdä hänestä hieman sympaattisempi elokuvaa varten. Rachel Weisz esittää poliisia nimeltä Angela jonka sisko on kuollut hämärissä olosuhteissa ja oman epätoivonsa ajamana hän ajautuu hakemaan apua Constantinelta. Muissa rooleissa sellaisetkin luonnenäyttelijät kuin Pruitt Taylor Vince ja Peter Stormare tekevät loistoroolit lyhyissä kohtauksissaan. Englantilainen kaunotar Tilda Swinton on suorastaan taivaallinen enkeli Gabrielin roolissaan. Ainoa heikkous on Shia La Boufin esittämä Chaz jonka hahmo on jostain käsittämättömästä syystä muutettu sarjakuvien keski-ikäisestä miehestä raivostuttavan typeräksi penskaksi. Noh, kaikkea ei voi saada.

Onneksi kuitenkin tärkein asia sarjakuvista on saatu elokuvaan mukaan: tunnelma, joka toimii ja pelaakin erinomaisesti. Ensikertalainen ohjaaja Francis Lawrence kuvaa Los Angelesia tumman väripaletin kautta ja käyttää taustaansa musiikkivideoiden ohjaajana vahvasti hyväkseen pitkillä otoilla ja vahvoilla kuvakulmilla. On suorastaan ilo katsoa näinkin upeaa kamerankäyttöä ohjaajalta joka tekee isompaa elokuvaa ensimmäistä kertaa. Toivottavasti kuulemme ohjaajasta vielä lisää tulevaisuudessa. Tunnelman erinomaisuuden takaa myös se, että elokuva ei rynnistä eteenpäin eikä tyydy helppoihin toimintakohtausten latomiseen peräjälkeen. Ollakseen Hollywood elokuva on Constantinessa itseasiassa huomioitavan vähän varsinaista toimintaa. Tarina ja ohjaaja antavat katsojan nauttia ja tutkia Constantinen maailmaa kaikessa rauhassa, samalla tuoden mukaan koko ajan pieniä viitteitä siitä että jotain suurta on tulossa, ja kun se tulee viimein palkitaan katsojan odotus mitä hienoimmalla tavalla.

Constantine on hieno yllätys. Se on sarjiselokuva joka uskaltaa ottaa hieman etäisyyttä esikuvaansa, mutta tavoittaa silti sen tunnelman ja käyttää sitä hyväksi oman visionsa esille tuomiseksi. Se on vauhdikas olematta puuduttavaa popcorn mättöä, se on syvällinen olematta saarnaava ja ennenkaikkea, se on pirun viihdyttävä elokuva jonka parissa viihtyy helposti useammankin kerran. Menestyksen myötä elokuvalle on lupailtu jo jatkoakin, allekirjoittanut ainakin odottaa sitä innoissaan.

Yhteenveto:
Hieno sarjakuvafilmatisointi joka ei pelkää ottaa etäisyyttä esikuvaansa. Piristävä yllätys usean umpisurkean sarjakuva-elokuvan jälkeen.