Batman paluu

Uskallan väittää että jos Burtonin ensimmäinen Batman elokuva antoi alkusysäyksen tuleville sarjiselokuville, niin Batman Returns antoi sen viimeisen joka sai kaikki tavoittelemaan samaa oopperamaisuutta ja eeppisyyttä kuin se.

Batman Paluussa tiivistyvät kaikki Batman tarinoiden tärkeimmät asiat. Kosto ja anteeksianto, kahdet eri persoonat, naamioiden merkitys ja hyvän ja pahan rajojen häilyvä ero. Burtonin maailmassa sankarin omat demonit yhdistyvät hänen vihamiesten omiin menneisyyksiin, sekoittaen pakkaa niin hyvässä kuin pahassakin. Kissanaisen ja Batmanin yhtymäkohdat naamioista ja persoonan eri puolista niin vetoavat toisiinsa kuin ajavat heidät erilleen. Pingviinin ihmispuolen etsintä on erinomainen tutkiminen väärinymmärretyn rikollisen psyykkeeseen ja eläimeen joka hänestä tehtiin.

Batman Paluu alkaa kaksi vuotta siitä mihin Batman päättyi. Gotham on taas turvassa, jopa enemmän kuin Batman toivoisi. Batman alias Bruce Wayne on turhautunut, hän kokee olevansa hyödytön kaupungin ollessa turvassa. Kunnes eräänä kohtalokkaana jouluyönä kutsu taas käy. Viemärien syvyyksistä kapuaa ylös Pingviini-mies, niin ihminen joka vaatii oikeutettua paikkaansa yhteiskunnassa kuin myös kylmä eläin. Samaan aikaan Batmanin mielenkiintoa vetää puoleensa viettelijätär ja eksynyt sielu Kissanaisen muodossa, nainen joka myös antaa toiselle persoonalleen vallan naamionsa kautta, Batmanin tavoin.

Burtonin ohjauksessa tarina kulkee nopeaan tahtiin, mutta ei kertaakaan hätiköi sen jäädessä paikalleen pohtimaan hahmojen motivaatioita tai tekoja. Batmanin ja Kissanaisen kohtaamiset Gothamin öisillä katoilla henkivät vaarallista viehätystä ja patoutuneita tunteita, Pingviinin läsnäolo herättää niin kammotusta kuin viehätystä. Jokaisen hahmon oma teema on tuotu esille sopivan väljähtäneessä ja ahdistavassa värimaailmassa mikä on kaukana Schumacherin neon täytteisestä Gothamista. Lavasteet huokuvat goottilaista helvettiä, kaupunki on sekoitus teollisen vallankumouksen aikasta rappiota ja modernia arkkitehtuuria. Kaikki toimii mahtavan jylhäisenä taistelukenttänä näille sankareille ja väärinymmärettyille otuksille.

Näyttelijät ovat jokainen omissa rooleissaan erinomaisia. Danny DeVito tekee elämänsä parhaimman työn Pingiivninä. Vihaa, sappea ja ties mitä täynnä olevana viheliäisenä pienenä otuksena joka tahtoo oikeutta kärsimiään vääryksiä kohtaan. Michelle Pfeiffer on niin ujo ja hiljainen nuori nainen, kuin itsevarma viettelijätär kissanaisen muodossa. Burtonin ohjauksessa hänen muodonmuutos on niin henkinen kuin fyysinen Selina Kylesta Kissanaiseen, villapuseroista ja farkuista kireisiin nahkatamineisiin. Paljon kritisoitu Michael Keaton tekee hyvän roolisuorituksen sisäisesti piinattuna Batmanina ja playboy imagoon kyllästyneenä Bruce Waynenä. Kohtaus missä hän ja Selina keksivät toistensa piilotetut identiteetit on klassinen Burton hetki naamareiden poistamisesta ja oikeiden tunteiden näyttämisestä piilotettujen motivaatioiden ja suojaavien asujen maailmassa.

Batman Paluu on merkkiteos niin sarjakuvaelokuvana, kuin myös millä tahansa muulla mittapuulla. Se on viihdyttävä, ajatuksia herättävä goottilainen tarina ja ehdottomasti 90-luvun parhaita elokuvia.

Yhteenveto:
Kaikkien aikojen paras sarjakuvafilmatisointi. Burtonin urotyö saattaa tunnettu hahmo kankaalle, parantaen kaikkia aspekteja ensimmäisen keskiverto-Batmanin jälkeen, onnistuu täydellisesti.